2008/2

Marja Härmänmaa ja Markku Mattila toim.
Anarkismi, avantgarde, terrorismi.
Muutamia strategioita järjestyksen sotkemiseksi.
Gaudeamus, Helsinki 2007, 310 s.

Näin herkullista nimeä ei voi sivuuttaa! Härmänmaan ja Mattilan toimittama teos onkin oivaa luettavaa eurooppalaisesta radikaalista ajattelusta ja toiminnasta kiinnostuneille. Samoissa kansissa ovat mm. Bakunin ja Stirner, punaiset prikaatit ja RAF, Proudhon ja IWW, sekä futuristit ja "rappiotaide".
Kurssikirjaksi ja lomalukemiseksi käyvä artikkelikokoelma käsittelee järjestyksen sotkemista historiallisena ilmiönä, liittämättä sitä nykypäivään. Tässä Merja Lounekarin punaisista prikaateista kirjoittama luku on erinomainen poikkeus.

Tuhokapitalismin nousu on Naomi Kleinin massiivinen, perusteellisesti dokumentoitu syytekirjelmäNaomi Klein: Tuhokapitalismin nousu. Suom. Ilkka Rekiaro. WSOY 2008. uusliberalistista ryöstökapitalismia vastaan. Tai tuhokapitalismia, kuten Kleinin termi kuuluu, sillä kirja kiistää rajoittamattoman markkinatalouden ja demokraattisen rauhantilan välille väitetyn siteen. Klein haluaa päinvastoin osoittaa, kuinka esteetön kapitalismi nimenomaisesti hyötyy yhteiskunnallisista kriiseistä ja mullistuksista, joissa demokratia lamautuu tai pakotetaan polvilleen. Näitä tilanteita fundamentalistisesti ajatteleva taloudellis-poliittinen eliitti on myös käyttänyt hyväkseen. Klein kutsuu tätä yritysmaailman ja (mahdollisimman pitkälti ulkoistetun) valtion yhdistelmää korporatiiviseksi.

Meppi Satu Hassi (vihr.) kommentoi Tapio Raunion artikkelia Europarlamenteista (Ydin 2/2008)

Tammi on käynnistänyt yhteiskunnallisen Huutomerkki -sarjansa uudestaan Seppo Konttisen oivallisella teoksella, joka suorastaan kiljahtelee pankkikriisin vaietuimpia saloja julkisuuteen.Seppo Konttinen Salainen pankkituki Kuinka velallista kyykytettiin Tammi, 2007, 234 s.

Harvalla kansanedustuslaitoksella on niin huono imago kuin Euroopan parlamentilla. Parlamentti mielletään helposti tuhlailevaksi ja elitistiseksi instituutioksi, joka verorahojen haaskaamisen ohella tekee 'vääriä' tai 'vastuuttomia' päätöksiä, arvioi Tapio Raunio. Lue koko artikkeli [Lue myös Satu Hassin kommentit.]

Miksi suomalainen bussikorifirma siirretään Puolaan? Miksi amerikkalainen lenkkitossu valmistetaan Indonesiassa ja japanilainen auto Brasiliassa? Onko pääomalla kotia?Peter Dicken: The Global Shift. Mapping the changing contours of the world economy. Sage Publications, 599 s.

Globalisaatio on poliittinen prosessi, jossa eri tahot omalla toiminnallaan luovat globaalin todellisuuden. Globalisaatio ei ole ihmisten toiminnasta riippumaton ilmiö, vaikka pääministeri Matti Vanhanen tuntuu luulevan päinvastaista.

Turvallisuuspolitiikka on politiikkaa eikä juristeriaa. Siksi EU:n perussopimuksen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa käsittelevää lukua ja etenkin sen ensimmäistä artiklaa on hyvä lukea pikemminkin aikomusten ilmaisuna kuin "jumalan sanana".

Keskustelu ihmiskaupan uhrien oikeasta lukumäärästä muuttuu helposti tekniseksi. Onko oikein puhua 27 miljoonasta orjuudessa elävästä ihmisestä, kuten tutkija Kevin Bailes tekee? Vai onko Yhdysvaltojen arvio miljoonista ihmiskaupan uhreista - mukaan lukien maarajojen sisäinen ihmiskauppa - oikeampi tarkastelunäkökulma?

Harvalla kansanedustuslaitoksella on niin huono imago kuin Euroopan parlamentilla. Parlamentti mielletään helposti tuhlailevaksi ja elitistiseksi instituutioksi, joka verorahojen haaskaamisen ohella tekee 'vääriä' tai 'vastuuttomia' päätöksiä, arvioi Tapio Raunio.

Väitteet tuhlailusta pitävät toki osittain paikkansa: älytön reissaaminen Brysselin ja Strasbourgin väliä ärsyttää jopa valtaosaa europarlamentaarikoista eikä ole omiaan lisäämään kansalaisten luottamusta unionin ainoaan vaaleilla valittuun toimielimeen.

Väitteet vääristä tai vastuuttomista päätöksistä puolestaan ilmentävät sitä yksinkertaista tosiasiaa, että Euroopan parlamentilla (EP) on nyt todellista lainsäädännöllistä valtaa. Eli EP on vastuullinen tai vastuuton, riippuen siitä miten itse kukin sen kantoihin asennoituu.

Puolustus on nyky-Euroopassa menneisyyttä. Se on käsitteenä kadonnut useimpien eurooppalaisten maiden sanastosta ja jäljellä on ainoastaan turvallisuus yleisessä mielessä. Lue lisää

Jukka Seppinen on viime vuosina tuottanut liukuhihnalla opuksia, joita hän kutsuu tutkimuksiksi. Suurempaa julkisuutta sai vuoden 2006 teos neuvostovakoilusta ja Suomen rähmällään olosta Neuvostoliittoon. Vähemmälle huomiolle on jäänyt hänen uusin teoksensa.Jukka Seppinen Mies, joka sanoi KGB:lle EI. Ulkopoliittinen Taustavaikuttaja 1970-1992 Edita 2007, 328 s.

Mikä selittää uusliberalismin esiinmarssin ja nousun hegemoniseksi ajattelutavaksi? Sekä David Harveyn Uusliberalismin lyhyt historia että Heikki Patomäen opus Uusliberalismi Suomessa tarjoavat tässä suhteessa paljon mielenkiintoista luettavaa. Patomäki kiinnittää erityistä huomiota siihen, että Suomessa uusliberaalia projektia ei ole toteutettu niinkään ideologisesti

Suomi ei kuitenkaan ole kyennyt luopumaan puolustuksesta, toisin sanoen ulkorajoille sijoittuvien suojamuurien rakentelusta. Luopumista pidetään itsestäänselvästi mahdottomana ja päällisin puolin on tietysti kysymys Venäjästä. Se on lähinaapuri ja pysyy sellaisena. Venäjä myös koetaan aika epäilyttävä, sillä on aseita eikä sen tulevaisuudesta tiedä. Voidaan epäillä, että se jonakin päivänä taas palaa valloitusten ja voimapolitiikan tielle.

Venäjä onkin Suomen pettämätön liittolainen perinteisen varustelun ja maanpuolustuksen saralla. Muut voivat luopua puolustuksesta, mutta meillä on edelleen Venäjä. Suomi ei toki ole ongelmansa kanssa aivan yksin, sillä Itämeren piirissä pyörii laajemminkin sellainen vanhakantainen ja vastavuoroisen turvallistamisen karuselli, joka toimii jarruna alueen eurooppalaistumiselle ainakin sotilaallisia uhkia ja turvallisuutta koskevien käsitysten osalta.

Identiteetit liikkeessä on runsaudensarvi tämän ja eilispäivän suomalaisista ja suomalaisuudesta. Kirjan viimesyksyisen julkistamisen jälkeen Parlöörin lukijat ovat jo saaneetkin esimakua teoksen artikkeleista. Yksitoista kirjoittajaa, jotka edustavat erilaisia ammatteja ja elämänpiirejä mepistä ja virkamiehestä koti-isään, luovat monipuolisen ja monin paikoin varsin herkullisin sanankääntein ryyditetyn kuvan elämästä Euroopan sydämessä.[img_assist|nid=85|title=|desc=Identiteetit liikkeessä Suomalaisten kokemuksia Belgiasta. Toim.