2009/4

Jukka Petäjä kirjoitti Helsingin Sanomiin runokirjakritiikin, josta nousi kiivas keskustelu myyttisen ”runoyhteisön” keskuudessa. Kulttuuritoimituksen virhe voikin olla mahdollisuus koko kritiikkien yleisen tason nostamiseen.

Suomessa poliisissa ei osata kohdata sukupuoli- ja seksuaalivähemistöihin kohdistuvia syrjintärikoksia eikä liioin samaisiin vähemmistöihin kuuluvia työtovereita.

Valtamediassa kerrotaan taleban-kapinallisten käärivän voittoja Afganistanin heroiinikaupalla, asiantuntijoiden mukaan uutisotsikoiden takana siintävä tarina on aivan toinen.

Tammisaaren synnytysosastoa pelastamaan on noussut aktiivinen kansanliike. Suomessa ainutlaatuisen synnytyshoitokulttuurin kehittäminen on valtakunnallinen asia.

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon rooli turvapaikanhakijoiden suojelijana on ollut voimakkaan kritiikin kohteena. Heikkojen suojelu ja lähimmäisenrakkaus ovat kuitenkin kristinuskon perimmäisiä opetuksia, jotka tuntuvat unohtuneen monelta suomalaiselta.

Timo Harakan kirja rahavallan raunioilta on hengästyttävän vauhdikas. Se on täynnä paitsi terävää arviota myös hauskoja (itse asiassa viiltäviä) kielikuvia kuten kevytdemokratia, joka on syntynyt rationalisoimisen, uudelleenfokusoimisen ja toimialajärjestelyjen myötä. Kirja puolustaa hyvin paikkaansa finanssikriisin ymmärtämisessä arkipäivän nopealukuisena pokkarina.

Ytimen vuoden 2009 viimeisen numeron laajana teemana on media ja valta. Lehdessä tarkastellaan aihetta laajasti niin Suomessa kuin kansainvälisesti.

Kolumbialaisella lehdistöllä ei ole ollut enää pitkään aikaan sitä samaa vaikutusvaltaista ja itsenäistä asemaa, joka sillä oli viime vuosisadan aikana. Sanomalehtien sivuilla käydyt tärkeät yhteiskunnalliset, poliittiset ja kulttuuriset väittelyt ovat nykyisin historiaa.

Taantuma ja internetin nousu ovat johtaneet harvojen käsiin keskittyneen journalismin kriisiin. Kanadassa media-aktivistit ja paikallisyhteisöt ovat nousseet kehityskulkua vastaan ja alkaneet rakentamaan ihmisten tarpeita palvelevaa joukkoviestintää.

Ennen kriittisestä ja analyyttisestä journalismista on tullut yksisilmäinen myyttien ja dogmien toistaja. Ylösalaisin kääntyneessä maailmassa toimittajat ovat unohtaneet ketä he palvelevat, ja kenen etuja demokratiassa tulisi ajaa.

Kiusallisen vaalirahoitusjupakan varjossa käydään mielenkiintoista keskustelua kansalaisyhteiskunnasta ja median vallasta. Tämä on tervetullutta ja hyvä merkki.

Eurooppa on käsitteenä monikollinen: Maantiedettä se ei ole, sillä maisemat, arvot ja elämäntavat ovat samat kahden puolen Uralin. Euroopan unioneja ole niitäkään vain yksi: toisilleen vastakkaiset arvot jakavat sen moneen osaan.

Ihmisen elämä toistuu ajallisista sykleistä ja rutiineista. Aamukahvi ja päivän lehdet. Töihin meno, töistä tulo, ruuan laitto, iltalenkki ja nukkumaanmeno. Syksy taittuu talveksi ja talvi kevääksi. Silti elettyä elämää ei voi toistaa eikä pelkkä rutiini riitä.

Matkakuvauksia ilmestyy runsain määrin, mutta harvoin saa perehtyä johonkin kansan ryhmään tai alueeseen yhtä asaintuntevasti kuin Kristiina Koivusen raporteissa. Hän on tiedottanut kurdien tilanteesta jo lähes 15 vuoden ajan.

Tietokirjailija Risto Uimonen on kirjoittanut vuosien varrella useita kirjoja mediasta. Niistä kaikista piirtyy kuva siitä miten vallan sylikoira on muuttunut vallan haukkuvaksi vahtikoiraksi.

Sananvapautta pidetään länsimaisen demokratian kulmakivenä. Rita Dahl väittää, ettei myöskään omassa lintukodossamme ole kaikki hyvin. Dahl käy hyvin läpi niin Venäjän, Kiinan kuin eräiden arabimaitten ihmisoikeusloukkauksia juuri sananvapauden näkökulmasta.

Suomalaiseen valtamediaan mahtuu vain yksi totuus kerrallaan. Vaihtoehdottomuus vaivaa myös vaihtoehtolehdistöä, joka ei tunnista omia rajojaan.

Median keskittyminen on ilmeistä myös Suomessa. Esimerkiksi Sanoma-konsernista on kasvanut viimeisten vuosikymmenten aikana kotimaansa kokoa huomattavasti suurempi viestintäalan yritys.

Muutosten tuulten puhaltaessa Latinalaisessa Amerikassa joukkotiedotusvälineistä käydään rajua kiistaa. Mielenkiintoisen vastakohdan Washingtonin suosiman Kolumbian mediatodellisuuden kanssa voi löytää Venezuelasta, missä presidentti Hugo Chávezia syytetään oppositiomedian tukahduttamisyrityksistä.