Yhteiskunta

Kun 60-luvun väittelyissä usein sanottiin, etteivät suomalaiset koskaan ole sotineet Suomen rajojen ulkopuolella, tapasi äitini hyräillä Porilaisten marssia: ”Pojat, kansan urhokkaan, mi Puolan, Lützin, Leipzigin ja Narvan mailla vertaan vuoti, viel' on Suomi voimissaan, voi vainolaisten hurmehella peittää maan”.

Vaikka Afganistan on Suomen ulkopolitiikan kuuma peruna, afgaanien äänet eivät kuulu julkisessa keskustelussa. Ydin haastatteli joukkoa afganistanilaisia aktivisteja, joiden suurimmaksi peloksi osoittautui länsimaiden välinpitämättömyys maan heikoimpia kohtaan.

Suomi on joutunut kansainvälisten ydinvoimayhtiöiden leikkikentäksi: suunnitteilla on reilu tusina uraanikaivosta, kolme eri ydinvoimalahanketta ja ydinjätteen loppusijoituspaikka. Kesällä järjestetyllä toimintaleirillä uskottiin ydinvoimateollisuuden hyökkäyksen olevan torjuttavissa ja leirin jälkeen onkin eri puolilla Suomea noustu vastustamaan uraanikaivossuunnitelmia Ranualla.

Iranin vaalit ja niistä seuranneet ongelmat ovat johtaneet valtaviin sisäisiin konflikteihin Iranissa. Ne ovat myös ilmeisen loputtomien väittelyiden aihe muualla maailmassa eikä keskustelun odoteta päättyvän lähiaikoina. Yksi mielenkiintoisimmista seurauksista ovat pinnalle nousseet syvät mielipide-erot niiden kesken, jotka kutsuvat itseään maailman vasemmistoksi.

Euroopan unionin Iranin vastaiset kauppapakotteet vaikeuttavat Euroopassa asuvien iranilaisten elämää. Hollannissa ja Ruotsissa pakotteiden jyrkkä tulkinta on tehnyt iranilaisista syrjinnän kohteita.

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin hallitus on sulkemassa Länsi-Uudenmaan synnytysosaston ohella myös äitien mahdollisuudet synnyttää vaihtoehtoisilla tavoilla Suomessa. Kansalaisilla on kuitenkin vielä mahdollisuus pelastaa Tammisaari.

Tahdikas käytös perustuu siihen, että olemme tietoisia ettemme tunne toista ihmistä kokonaan. Valistusfilosofi Immanuel Kantille tuntemattomuuden kunnioittaminen ei ole pelkkä etikettikysymys. Kantin filosofiasta voi päätellä, että poliittinen tahto muodostuu samalla tavalla kuin käytöstavat.

Kylmän sodan aikana maailma hahmotettiin niin, että se oli jakautunut selvästi kahtia, itään ja länteen. Lisäksi oli kolmas maailma. Se ei kuitenkaan ollut kylmän sodan osapuoli, vaan kylmän sodan osapuolten kilpailukenttä, jossa käytiin myös aitoa kuumaa sotaa. Viimeksi mainittuja on kutsuttu englannin kielellä osuvasti nimikkeellä proxy wars. Suomenkieliset sanat, sijais-sodat tai korvikesodat, eivät tunnu lainkaan niin osuvilta.

Masentavina aikoina pilven hopeareunuksen löytäminen on hankalaa. Talouskriisissä on kuitenkin hyviäkin puolia.

Meitä pasifisteja voi olla vaikea ymmärtää. Odotimme jälleen turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon ilmestymistä kuin uusinta harrypotteria ja saimme toista sataa sivua puisevaa ja huonosti kirjoitettua tekstiä. Selonteossa kiertoilmaisut kukkivat ja sotilaat yrittävät selittää pohjimmiltaan järjetöntä työnkuvaansa parhain päin.

Valtaapitävän Beatles-sukupolven oikeistoeliitti vie meitä kohti maailmaa, jota ei enää ole. Kesän 2007 keskustan puoluekokouksessa Matti Vanhanen nousi lavalle We Can Work It Out -biisin tahtiin (M&M, 05.06.2007).

Hallituksella on selkeä agenda.

Kuluvana syksynä tasa-arvoasiat ovat ylittäneet uutiskynnyksen useampaan kertaan. Johanna Korhosen irtisanominen Lapin Kansan päätoimittajan paikalta nosti syrjinnän kertaheitolla julkisen keskustelun pääaiheeksi, eikä valtakunnassa ole luultavasti enää ketään, joka ei tietäisi, että syrjintä seksuaalisen suuntautumisen perusteella on laitonta.

Tuota 'hullua vuotta' on tänä vuonna muisteltu; ja muisteltavaa on riittänyt: Pariisissa valtavien mielenosoitusten kevät ja järjestyksen palauttanut kuuma kesä; Prahassa poliittisen muutoksen toivon kevät ja sen elokuussa upottaneet Varsovan liiton panssarit; USA:ssa voittoisasti edennyt kansalaisoikeusliike ja Vietnamin sodan vastainen flower power, ja sitten Martin Luther Kingin ja Robert Kennedyn murhat. Eikä siinä edes kaikki.

Käynnissä olevassa subprime-kriisiksi nimetyssä finanssikriisissä on paljon vanhaa ja jonkin verran uutta. Kriisi ei kuitenkaan ole pelkkä taloudellinen kriisi. Se on kyseenalaistanut koko rahoitusmaailmassa vallitsevan kulttuurin, arvioi Ville-Pekka Sorsa. Wall Streetin neropattien monopoli tulevaisuuden määrittelemiseen ja siitä hyötymiseen rakoilee juuri nyt.

Naomi Klein kirjoittaa poliitikoista ja Chicagon koulun talousasiantuntijoista, jotka matkustavat maailmalle antamaan shokkiruiskeita eri maiden talouksille hyödyttäen samalla monikansallisia yrityksiä. Hän on aktivisti jakkupuvussa.

Rentoon jakkupukuun pukeutunut nainen seisoo kateederilla ja ottaa karismaattisesti joukon omakseen. Puhuja on tämän hetken kysytyin uusliberalismin kriitikko Naomi Klein, joka tituleeraa itseään myös aktivistiksi.

Puolassa ja Tsekissä vastustetaan jopa nälkälakoin sinne suunniteltuja Yhdysvaltojen avaruudesta toimivan ohjuskilven maatukikohtia. Venäjä puolestaan uhkaa varustaa taas Itämeren laivansa ydinkärjillä. Tilanne muistuttaa kylmän sodan aikaa.

Yksi viime vuosien näyttävimmistä kansainvälisistä projekteista tähtäsi "rankaisemattomuuden kulttuurista" luopumiseen. Vakaviin ihmisoikeusrikoksiin syyllistyneet valtiojohtajat, poliitikot ja sotilaat oli saatava oikeudelliseen vastuuseen. Entisen Jugoslavian ja Ruandan sotarikostuomioistuimet perustettiin vuosina 1993 ja 1994. Vuonna 2002 toimintansa aloitti YK:n kansainvälinen rikostuomioistuin, ICC. Mutta tukevatko tuomioistuimet rauhaa?

Olympiarauha meni hetkessä, kun kaukasialaiset atleetit järjestivät omat ammuntakilpailunsa. Georgian sanavalmis presidentti Mihail Saakashvili vertasi Venäjän hyökkäystä Suomen talvisotaan. Vaikka television katsojasta siltä saattoi tuntua, Kaukasian sota ei kuitenkaan tullut pyytämättä ja yllättäen kuin Mainilan laukaukset.

Keväällä ehdotin, että etupiirin käsitteestä voitaisiin jo luopua (HS Vieraskynä, 25.4). Sen jälkeen Georgia ja Venäjä tarttuivat aseisiin Etelä-Ossetiassa, ja perinteinen etupiiripolitiikka koki renessanssin. Venäjän ulkopolitiikka sen naapurimaita kohtaan on ollut arvaamatonta koko Neuvostoliiton hajoamisen jälkeisen ajan: enää se ei vain pullistele muskeleitaan, on ryhdytty tositoimiin. Naapurit vastasivat Venäjän toimiin 12.