Kommentteja Rauniolle Europarlamentista

Meppi Satu Hassi (vihr.) kommentoi Tapio Raunion artikkelia Europarlamenteista (Ydin 2/2008) viidellä pointilla:

1) On tosiasia, että Europarlamentin valta on kasvanut ja tulee edelleen kasvamaan, jos Lissabonin sopimus eli "riisuttu perustuslaki" tulee voimaan. Itse koen olevani meppinä huomattavasti vaikutusvaltaisempi kuin Suomen eduskunnan jäsenenä, ainakin jos vertaan vaikutusvaltaa niihin kausiin, jolloin vihreät ovat olleet oppositiossa.

2) En koe, että Europarlamentissa päätökset tehtäisiin valtaosin konservatiivien eli EPP-ryhmän ja demarien keskinäisinä kauppoina. Toki sitäkin tapahtuu. Mutta nämä kaksi suurinta ryhmää ovat sangen usein eri mieltä ja silloin vaa´ankielen asemassa ovat useimmiten liberaalit, eli kolmanneksi suurin ryhmä. Mutta toisaalta on myös hyvin yleistä, että isot ryhmät hajoavat äänestyksissä ja silloin
esimerkiksi vihreillä voi olla ratkaisijan asema. Koen olevani aika usein voittajan puolella sekä ympäristövaliokunnan että täysistunnon äänestyksissä.

3) Mepeillä on Europarlamentissa paljon suurempi toimintavapaus kuin kansanedustajilla Suomen eduskunnassa. Europarlamentissa ei ole koko vaalikauden pysyvää "hallituspuolueiden rintamaa" ja tästä syystä myöskään hallitusrintaman keskinäiset sopimukset eivät sido edustajien käsiä. Yksilö voi saada suuren vaikusvallan päästessään jonkin asian esittelijäksi eli raportööriksi, tai varjoraportööriksi eli puolueensa neuvottelijaksi. Esimerkiksi itse olen juuri nyt vuosien 2012-2020 kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksien raportööri päästökaupan ulkopuolisten alojen (kuten asuminen, liikenne ja maatalous) osalta.

4) Sekä Europarlamentin merkittävästä vallasta että meppien suuresta toimintavapaudesta johtuu, että parlamenttiin kohdistuu myös innokas lobbaus. Lobbareita on joka lähtöön. Ilmastoasioissa lobbaavat esimerkiksi sähköntuottajat, paperiteollisuus, metallisulatot, kaukolämpöala, jätteiden polttajat, turveteollisuus, uusiutuvaa energiaa hyödyntävän tekniikan tuottajat, ympäristöjärjestöt. Suurin osa ammattilobbareista edustaa firmoja tai firmojen järjestöjä.
Mielestäni yksi suurimmista "demokratiavajeista" Europarlamentissa on se, että lobbauksen säännöt ovat jääneet ajasta jälkeen. On esimerkiksi hyvin yleistä, että mepit jättävät käsiteltävänä oleviin lakeihin nimissään ehdotuksia, jotka oikeasti ovat lobbarien kirjoittamia. Näiden ehdotusten todelliset sylttytehtaat jäävät usein hämärän peittoon.

Lobbausta harjoittaviin organisaatioihin tulisi mielestäni kohdistua vastaavat avoimuussäännöt kuin USA:ssa, eli niiden tulisi ilmoittaa julkiseen rekisteriin asiat, joihin ne pyrkivät vaikuttamaan sekä toimeksiantajansa. Lisäksi lobbarien tulisi ilmoittaa julkiseen tiedostoon myös kaikki ne ehdotukset, jotka ne toimittavat parlamentin jäsenille. Näin esimerkiksi toimittajat, tutkijat tai ketkä tahansa aktiiviset kansalaiset voisivat tarkistaa, onko mepin tekemä ehdotus peräisin esimerkiksi auto-, ydinvoima- tai kemian teollisuudelta, tai sitten esimerkiksi ympäristö- tai kuluttajajärjestöltä.

5) Veikaisin Eurooppapuolueiden profiilin selkiintyvän vuosien vieriessä. Jotta kansalaisten kuva eri poliittisten ryhmien linjoista selkiytyisi, tarvittaisiin myös nykyistä aktiivisempaa median raportointia Europarlamentin päätöksenteosta ja erityisesti siitä, missä asioissa poliittisten ryhmien linjat eroavat. Nyt mepillä on aivan liian usein tunne, etteivät hänen äänestyksissä tekemistään
valinnoista ole kiinnostuneet muut kuin lobbarit.