Onko islamin kuvatabulle ratkaisua?

Tanskalaisen Jyllands-Postenin julkaisemat pilapiirrokset Muhammedista loivat myrskyisän kysymyksen: missä suhteessa sananvapaus on "kuvanvapauteen" ja vihanlietsontaan? Voiko väkivaltaiseen kiistaan löytää keskustelun avulla sovinnollisen ja järkevän ulospääsyn?

Vaikka sananvapaudella voi käsitellä vaikeita tai vaarallisia asioita, niin sitä reunustavat monet lait, jotka kieltävät kunnianloukkaukset, julkiset panettelut ja rasismiin yllyttämiset.

Esimerkiksi afrikkalaisista käytettiin kauan hyvin halventavia nimityksiä. Niiden häviäminen asiallisesta kielenkäytöstä edistyi sitä mukaan kuin rasistiset asenteet laimenivat ja hävisivät länsimaisesta kulttuurielämästä. Muutamasta loukkaavasta sanasta luopuminen ei ole ollut este aidolle sananvapaudelle vaan on ilmentänyt keskustelun tason nousemista.

Voiko myös Muhammedin piirroskuvien suhteen rakentua samansuuntainen kehityslinja, ilman että länsimainen sananvapaus kärsisi yhtään?

Euroopan lähihistoriassa on hyvin tunnettu symboli, jonka käytöstä voisi löytää osviittaa myös Muhammedin kuvaongelman ratkaisemiseen. Useimmat eurooppalaiset toimittajat suhtautuvat jo erittäin pidättyväisesti yhteen kuvasymboliin eli pahamaineiseen hakaristiin. Esimerkiksi Ranskassa ja Saksassa rasistinen uskonnollisen ryhmän solvaaminen hakaristin varjossa on lailla kielletty. Lakia myös valvotaan, jotta voitaisiin estää vuosien 1933-1945 kaltaisen väkivallan toistuminen.

Sananvapautta arvostavissa maissa on siis itse rajoitettu muutamien rasististen sanojen ja yhden kuvasymbolin käyttöä. Kun EU:ssa on nykyään monimiljoonainen islaminuskoinen vähemmistö, niin mikä on järkevästi tulevaisuutta rakentava suhde profeetan kuviin...

600 -luvulla eläneestä Muhammedista ei ole valokuvaa

Jos yhdestä loukkaavaksi koetusta kuvasymbolista vähitellen luovuttaisiin, niin mitä seikkaa ei silloin voisi kritisoida. Eli voiko islamilaisuutta käsitellä kriittisesti ilman yhtä myyttistä kuvaa?

Islamilaista valtiota, arkea, uskontoa ja eläviä päättäjiä voi kritisoida perusteellisin käsittein. Artikkelien kautta voi yksityiskohtia myöten puuttua vakaviin epäkohtiin, kuten naisten alistamiseen tai ympärileikkauksiin. Kunkin islamilaisen valtion johdon korruptoitunutta politiikkaa, kansojen köyhdyttämistä ja kiduttamista voi kritisoida ilman, että samalla loukkaisi kyseisen alistetun väestön syviä tunteita.

Eikö ateisteille tai muille uskontokunnille Muhammed ole lähinnä mystifioitu hahmo, joten missä mielessä profeetan "kuvaton hahmo" rajoittaa todellista puhevapautta?

Sen sijaan silmin nähtävissä ovat konkreettisesti elävät islamin uskonoppineet. He ovat niitä tahoja, jotka tulkitsevat hyvin eri tavoin islamin arvoja ja Muhammedin oppia. Islamhan ei ole yhtenäinen ja kanonisoitu samalla tavalla kuin esimerkiksi katolinen kirkko. Monet imaamit ja opettajat selittävät koraania aivan omalla tavallaan. Monet antavat jopa aivan vastakkaisia ohjeita suhteessa hunnuttautumiseen tai väkivaltaan. Näiden ihmisten kanssa tulee keskustella uskonnosta ja yhteiskunnallisista kysymyksistä. Siihen dialogiin ei ole miltään osin aivan välttämätöntä rikkoa kuvatabua, mutta sen sijaan näiden maan päällä kulkevien vaikuttajien valokuvia saa näyttää lehdissä.

Myös lännessä on kasvava määrä fundamentalisteja. Yhdysvalloissa
vaikutusvaltaiset lahkot haluavat koulujen luopuvan tieteellisestä
kehitysopista. Näidenkin lahkojen johtajien ja kannattajien kanssa tulee loogisesti väitellä tieteellisistä todisteista, mutta keskustelu ajautuu umpikujaan, jos sananvapauden nimissä loukkaa rajusti vastapuolen tuntemuksia.

Julkisuudessa on vedottu siihen, että muslimien mellakoinnin ja
uhkailevan painostuksen takia ei tule antaa periksi. Se on hyvä periaate, sananvapaudesta ei tule luopua, mutta mitä tietä umpikujasta pääsee ulos.

Länsimainen sananvapaus on niin kallisarvoinen asia, että sitä pitää puolustaa, mutta juuri sen kohdalla tulisi keskustelua kohentaa järjellä eikä sotkea sitä aggressiivisella tunteilulla.

Voi kysyä: mihin länsimainen vaikuttaja tarvitsisi symbolisen kuvan, johon hän ei itse usko ja jota muslimitkaan eivät hänelle tyrkytä? Arvoja eteenpäin vievän keskustelun kannalta eivät eri rotuja ja uskontoja halventavat yksittäiset nimitykset tai piirrokset ole tarpeen.

EU:ssa on kasvava islamilainen väestöryhmä, jonka kanssa on opittava kommunikoimaan. Siinä on käytettävä sananvapauden parhaita elementtejä, jotka kykenevät ratkaisemaan konflikteja ja vievät yhteiselämää eteenpäin eivätkä tieten tahtoen lietso vihaa eri ryhmien välille.