Huuto pankkiholvien hiljaisuudesta

Tammi on käynnistänyt yhteiskunnallisen Huutomerkki -sarjansa uudestaan Seppo Konttisen oivallisella teoksella, joka suorastaan kiljahtelee pankkikriisin vaietuimpia saloja julkisuuteen.Seppo Konttinen Salainen pankkituki Kuinka velallista kyykytettiin Tammi, 2007, 234 s.

Kun 90-luvun alussa Suomen kaikki suuremmat pankit joutuivat vararikon partaalle, niin vaikuttaa kuin monet päättäjät olisivat vetäneet ajatuksissaan silinterihatun silmilleen. Konttisen valaisee kulissien takaisia kommervenkkeja, joilla terveet pienet paikallispankit pakotettiin yhdistymään Suomen Säästöpankiksi, joka vietiin väärin väittein konkurssiin. Sen jälkeen se myytiin pilkkahinnasta neljälle suurimmalle pankille, josta tehdyn sopimuksen Esko Ahon hallitus määräsi salaiseksi.

Monet pankkien uudelleenjärjestelyt ja fuusiot tehtiin kiireessä ja Konttinen paljastaa hätiköineen pankkijohdon unohtaneen yhden olennaisen seikan eli asiakkaidensa allekirjoitukset. Jälkikäteen tätä yritettiin korjata muun muassa säätämällä pika pikaa laki, jossa alkuperäisiä lainapapereita allekirjoituksineen ei tarvittu esimerkiksi ulosottoa perittäessä esittää oikeudessa.

Kaikkein uskomattomimpiin tekoihin kuului Suvi-Anne Siimeksen päätös myydä ahdingossa olevien ihmisten velat kansainväliselle ulosottoyritykselle vain viidellä prosentilla niiden arvosta! Se vaikeutti takaajineen noin 60 000 ihmisen elämää, jotka joutuivat vuosiksi armottomaan korko- ja ulosottokierteeseen. Mikäli lainat olisi soviteltu kotimaassa tuolla viiden prosentin arvolla, niin se olisi ollut sekä humaanimpaa että Suomen valtiolle kannattavampaa kun jaloilleen päässeet pienyrittäjät olisivat työllistyneet itsensä lisäksi myös muita.

Varoitus: tätä kirjaa lukiessa saattaa verenpaine nousta. Yhdeksi suurimmaksi taustavaikuttajiksi teoksessa nousee presidentti Mauno Koivisto, joka ilmeisesti painosti jopa korkeimman oikeuden jäseniä muuttamaan laintulkintaansa pankkien hyväksi.

Pankkikriisin voi laskea aiheuttaneen kaiken kaikkiaan noin 100 miljardin markan tappiot, mutta silloinen porvarillinen hallitus ei periaatteessa halunnut ottaa vastikkeeksi pankkien osakkeita.

Nykyään Suomen kaikki suurimmat pankit ovat ulkomaisissa käsissä, kun pelkästään KOP:n kaikki osakkeet olisi voitu lunastaa vain 1,5 miljardilla markalla valtiolle. Naapurimaa Ruotsissa toimittiin toisin ja Norjassakin valtio otti apunsa vastineeksi pankkienosakkeita, jotka se talouden kohentuessa vähitellen myi. Kiitos Seppo Konttisen tutkijan työlle, sopii anoa ja huutaa, jotta vastaavalta katastrofaaliselta lyhytnäköisyydeltä vältyttäisiin.