Karmeaa, ihanaa Gandhia

Mahatma Gandhi:
Vapaudesta - Hind swaraj
Into, 2008.

"Väkivallaton vastarinta on kaksiteräinen miekka, sitä voidaan käyttää miten tahansa; se tekee Gandhi: Vapaudesta. Like (Into) 2008onnelliseksi käyttäjänsä ja sen, jota vastaan sitä käytetään. Sillä saadaan aikaan kauaskantoisia asioita vuodattamatta pisaraakaan verta. Se ei koskaan ruostu eikä sitä koskaan varasteta. Kilpailu passiivista vastarintaa harjoittavien kesken ei vuodata ketään kuiviin. Passiivisen vastavirran miekka ei tarvitse tuppea. Eikä sitä todellakaan ole syytä pitää heikkouden aseena. (s. 101)"

Kollektiivisesti suomennettu Gandhi on paitsi tärkeä poliittinen teko, niin kirjoittamisaikanaan Intiassa kuin nyky-Suomessa. Individualisoiva kulttuuri, joka tekee meistä passiivisia kuluttajia ei ole kuitenkaan vähentänyt yhteistyön mahdollisuuksia. Kaikille kääntämisestä kiinnostuneille ei riittänyt sivuja käännettäväksi, nyt asialla oli lähinnä mutta ei ainoastaan kulttuurin ja tieteen alalta tulevien joukko. Samaan aikaan tästä käännösmateriaalista on saatu aikaan luettava teos. Siitä kiitos kuulunee toimituskunnalle (Mika Aalto-Setälä, Outi Hakkarainen, Satu Hassi, Satu Ranta-Tyrkkö, Eila Salomaa, Pilvi Torppinen, Marko Ulvila ja Thomas Wallgren), ja Into-kirjojen Jaana Airaksiselle.

Kirja on Gandhin yhteiskunnallinen kannanotto, kiinnostava pamfletti. Gandhin ajattelu on kontekstualisoitava, ja silloin se antaakin paljon pohdittavaa niin kansainvälisen politiikan toimijoille, ajattelijoille kuin rauhanliikkeellekin.

Ensinnäkin Gandhi väittää, että muutos lähtee itsestä: tarkoituksena on kyseenalaistaa rakenteet ja niiden oikeudenmukaisuuden väitteet. Väkivaltaan ei pidä vastata väkivallalla. Sen sijaan, että tässä pohtisin gandhilaisuutta sinänsä, nostan esiin muutamia ajatuksia, joita pamfletti minussa herätti.

Tärkeää on, että Gandhin teesit tukevat kansalaistottelemattomuutta. Tulisi kieltäytyä paitsi aseista myös terrorinvastaisen sodan väkivallan kierteestä. Ja kas kas, Gandhin pointteja lukiessa pääsee hyvinkin Nato-vastaisiin ajatuksiin: 1) Väkivaltarakenteisiin ei tulisi liittyä. 2) Nato ei ole universaali neutraali toimija. 3) Jos Venäjä tulee, se tulee.

Voidaan pohtia Gandhin pointtia siitä mikä onkana kolmannen osapuolen rooli konfliktinhallinnassa: ovatko ne kolmansia osapuolia. Gandhi kirjoittaa Intiassa, jossa Englanti pyrkii tukemaan alueen jakoa kahtia, Hindu-Intiaan ja Muslimi-Pakistaniin. Näiden "sovittelijana" Englanti ei kuitenkaan ollut puolueeton.

Mikä onkaan niiden puolueettomien rooli. Miten konflikteissa toimivat YK, Etyj, EU, Yhdysvallat, Nato? Mitä seurauksia puolueettomuuden kyseenalaistamisella on "puolueettoman Suomen" myytille? Ehkä riittää, että ymmärrämme puolueettomuuden mahdottomuuden, mutta silti pyrimme passiiviseen vastarintaan ja välittämiseen.

Anti-parlamentarismi

Mutta oliko Gandhi kuitenkaan ratkaisu kaikkeen? Illuusio Gandhin pohjattomasta hyvyydestä karisee tekstiä lukiessaan. Gandhi oli kovasti aikalaistensa tapaan sovinisti. Aikalaistensa tapaan hän kritisoi muun muassa parlamenttia.

"Oletuksena on, että parhaat miehet tulevat kansalaisten valitsemiksi. [...] Tosiasiassa silti yleisesti myönnetään, että parlamentin jäsenet ovat tekopyhiä ja itsekkäitä. Jokainen ajattelee omaa pientä etuaan. Johtava vaikutin on pelko. Se mikä tänään tehdään, voidaan huomenna perua, On mahdotonta muistaa parlamentin tehneen mitään, minkä voisimme ennustaa olevan lopullista. [...] Jos parlamentin haaskaama raha ja aika annettaisiin muutamalle hyvälle ihmiselle, Englannin kansakunta olisi tänäänkin paljon korkeammalla tasolla. Parlamentti on kansakunnalle yksinkertaisesti kallis lelu", kirjoittaa Gandhi ja mainitsee, etteivät nämä ole ainoastaan hänen ajatuksiaan.

Vaikka samanlaisia ongelmia voidaan tunnistaa aikamme parlamenteissa (torkahtelua, hurskastelua, korruptiota) on aika hurjaa lukemista, moderneihin demokratian käsityksiin tottuneihin. "Pääministeri on huolestuneempi omasta vallastaan kuin parlamentin sujuvasta toiminnasta ... Pääministerin tiedetään saaneen parlamentin tekemään asioita yksinomaan puolueen eduksi", kertoo Gandhi, mutta mikä estäisi valistuneiden itsevaltiaiden käyttävän valtaa muiden kuin oman eliittinsä tai ryhmänsä hyväksi?

Jos gandhilaisuus tulisi yhdeksi vaihtoehtotavaksi ajatella poliittista tulevaisuutta, mitä tästä kritiikistä ottaisimme. Miten lukisimme Gandhia tänään?

Muutosvastarinta?

Samaan ongelmakenttään kuuluu Gandhin teknologianvastustus ja luddismi. Englantilaisen imperiumin tuomat junat ja tehtaat olivat hänelle kauhistus. Junilla voitiin siirtää ihmisjoukkoja, mutta myös tauteja paikasta toiseen. Tämähän kertoo paitsi massaliikenteen ja teollistumisen yhteisestä historiasta myös turismin aiheuttamista ei-paikallisuuden ongelmista, jotka ilmaantuivat jo merenkulun kehityttyä, joita nykyisenä massaturismin aikakautena onkin hyvä pohtia.

Mutta varsinainen ongelmakenttä on suhteessa muutokseen? Miten löydämme emansipaation muuttuvassa maailmassa? Tekniikan kehittyminen on aiheuttanut ongelmia mutta myös ratkaisuja.

Ja lopulta, kuten monien muidenkin ajattelijoiden töitä miettiessäni kysyisin, missä määrin Gandhin britti-imperiumia vastaan kohdistunut nationalismi värittää hänen mielipiteitä, ja onko tämä kerros "poistettavissa", miten se silloin näkyisi, vai onko tämä hänen "subjektipositionsa" tärkeä osa juuri gandhilaisuutta...