Tungosta Naomi Kleinin tuhokapitalismiluennolla

Järjestäjät olivat varoittaneet Naomi Kleinia, että ehkä vain harva tulisi näin lämpimänä kesäkuun päivänä (5.6.2008), mutta Helsingin yliopiston Metsätalon 250 -paikkainen sali osoittautui liian pieneksi. Eri sähköpostilistat olivat varoittaneet, että kannattaa tulla ajoissa ja saavuin paikalle vartin etuajassa, mutta jo silloin ovet olivat kiinni, koska sali oli jo täynnä. Välillä vahtimestarit tosin heltyivät ja päästivät jonkun ovista ja livahdin sisään. Sain paikan seinän viereiseltä patterilla ja yritin kirjoittaa muistiinpanoja keskellä todellista tungosta, kuin ruuhkabussissa.

Naomi Klein kertoi saaneensa Tuhokapitalismi-kirjalleen [ks. Tero Vainion arvio] herätteen vuonna 2002 Argentiinassa, jossa taloudelliset uudistukset olivat saaneet aikaan täydellisen sekasorron. Muutaman viikon aikana viisi presidenttiä joutui jättämään paikkansa. Argentiina asettui vastustamaan tätä talouden muotoa, jota Klein nimittää tuhokapitalismiksi. Sen juuret ovat Chicagossa vaikuttaneen Milton Friedmanin äärimmäisessä vakaumuksessa, jonka mukaan valtion toiminta on pääasiallisesti haitallista ja markkinoiden on siksi annettava esteettömästi hoitaa yhteiskuntaa.

Kleinin mukaan jo 1950-luvulta lähtien chileläisiä taloustieteen opiskelijoita lähetettiin Chicagoon ”koulutettavaksi” ja kun Chilessä Salvador Allenden demokraattinen hallitus vuonna 1973 kaadettiin sotilasvallankaappauksella, niin kenraalien neuvonantajat alkoivat toteuttaa heti Friedmanin oppeja. Friedman kävi itse paikan päällä neuvomassa ja kannusti Chilen johtoa jatkamaan entistäkin päämäärätietoisemmin taloustiellään vaikka se johti äärimmäiseen kurjuuteen ja esimerkiksi monet lapset jopa pyörtyilivät nälästä kesken koulupäivän. Kokeilu myös päätyi katastrofiin: työttömyys nousi 30 prosenttiin, hyperinflaatio laukkasi ja valtion velat kasvoivat niin, että Friedmanin ideologit saivat kenkää ja vuonna 1982 useita yrityksiä kansallistettiin.

Vaikka Chilen tapaus nostatti ankaraa kritiikkiä Friedmania vastaan, niin vuonna 1982 hän puolusti Newsweekissä sen talouden toteuttajia, joissa: ”… poikkeukselliset älylliset ja johtajan kyvyt yhdistyivät rohkeaan vakaumukseen ja antaumukseen niiden soveltamisessa käytännössä.”

Äärimmäistä kurjuutta aiheuttavia vapaan talouden oppeja on vaikea viedä läpi normaaleissa oloissa ja Klein kertoi monia esimerkkejä kuinka julkista sektoria heikentäviä lakipaketti ryppäitä on ajettu läpi salamannopeasti erityisesti suurten kriisien aikana.

Puhetta johtanut professori Teivo Teivainen, tilaisuutta järjestäneen yleisen valtio-opin laitoksen johtaja, totesi aurinkoisesti Kleinin puheen loputtua: ”Vau! Hän on hyvä, eikö olekin!” Kommentaattori professori Heikki Patomäki kritisoi Kleinia esittämällä, että kriisit eivät suinkaan aina johda huonompaan suuntaan, vaan historiassa on useita esimerkkejä, joissa ne voivat saada myös positiivisen muutoksen aikaiseksi eri yhteiskunnissa.

Tähän Klein totesi kriisien avaavan ikkunan muutokselle ja se voi toki kääntyä myös hyvään suuntaan. Kyse on siitä kuinka on valmistautunut tuohon muutoksia mahdollistavaan hetkeen. Esimerkiksi Milton Friedman oli kirjoittanut vuonna 1982: ”Vain kriisi, joko todellinen tai kuviteltu, johtaa todellisiin muutoksiin. Kriisin puhjetessa riippuu vallalla olevista aatteista, millaisiin toimiin ryhdytään.”

Vuonna 1989 Taivaallisen aukion verilöylyn kokeneet kiinalaiset kertoivat Naomille, että heidän mielestään tuon valtionterrorin tarkoitus oli vaikuttaa koko maahan, saada se alistumaan muutoksiin. Usein yksityistäminen ja leikkaukset johtavat väestön vastukseen, jonka tukahduttamisessa eri asteiset voimakeinot
”chileläisittäin” eivät ole harvinaisia. Terrorin on oltava osittain näkyvää, jotta se vaikuttaisi ja siksi tieto amerikkalaisten laittomista hirveyksistä Guantanamo Bayssä ja Abu Ghrabissa tavallaan jopa palvelee alistamisen päämäärää, Naomi totesi.

Yleisön kommentteja oli tungoksessa hankala kuulla, mutta kysymykseen vaihtoehtoisista suunnista Klein vastasi, että hän on lähtökohdiltaan journalisti ja ensisijaisesti vain tapahtumien kuvaaja. Mutta sitten hän puhui kuinka esimerkiksi Ecuadorissa on parhaillaan menossa erittäin ajankohtainen kehitysvaihe, jossa paremmista vaihtoehdoista ei vain keskustella vaan niitä myös toteutetaan. Teivainen myönteli.

Kuuntelijoilleen Klein heitti aloitepallon toteamalla, että pohjoismailla on nyt hyvin suuri vastuu. Pohjoismainen malli on yhä tunnetuimpia esimerkkejä sekä taloudellisesti menestyneestä että inhimillisestä yhteiskunnasta.