UPI:n Nato-raporttia tulitettiin iloisesti Tampereella

Emeritus professori Jyrki Käkönen sanoi sen suoraan: Ulkopoliittisen instituutin Nato-raportti täyttää hädin tuskin edes gradun kriteerit. Lähteinä on käytetty lähes pelkästään Naton omia dokumentteja, eikä teksti tarjoa mitään uutta. Toisin sanoen sitä voidaan kutsua nollatutkimukseksi. Raportti esittää väitteitä, joita se ei perustele.

Raportin moukarointia jatkoi Tampereen yliopistolla tammikuussa pidetyssä Nato-seminaarissa sotilasstrategia-asiantuntija, valtiotieteen tohtori Pekka Visuri. Tosin hän muistutti, ettei kyse ole tutkimuksesta, vaan poliittisluontoisesta selvityksestä. Erityisesti Visuria tuntui ärsyttävän raportin yhteenvedossa esitetty väite:

"Kaikille kuitenkin on selvää, että Euroopan yhteinen puolustus toteutuu Naton kautta. Riippumatta Euroopan unionin mahdollisista turvatakuista EU:lla ei ole kykyä yhteisen puolustuksen suunnittelemiseen tai toteuttamiseen, eikä unionilla ole suunnitelmissa kehittää sen suuntaisia kykyjä." (Joidenkin puolustamisesta monen turvaamiseen. Naton tie puolustusliitosta turvallisuusmanageriksi. Toimittanut Charly Salonius-Pasternak. UPI-raportti 17/2007, s. 8).

Ei ole tarvetta

Visuri väitti, ettei hänen suuresti arvostamansa UPI:n tutkija Hanna Ojanenkaan allekirjoita tuota arviota. Hän huomautti, että ensinnäkin Venäjä kattaa lähes puolet Euroopan pinta-alasta ja tuskin uskoo Naton puolustavan aluettaan. Toiseksi hän totesi, että EU-maissa on yli 400 miljoonaa ihmistä, aseissa kaksi miljoonaa sotilasta ja sotilasmenot 200 miljardia euroa, mikä on seitsemän kertaa enemmän kuin Venäjän sotilasmenot.

"Kuka siis voisi hyökätä EU:n kimppuun niin, että EU:lla ei olisi kykyä torjua sitä? EU:lla kyllä on suunnitelmissa kehittää kykyä yhteiseen puolustukseen, kuten perussopimuksissakin todetaan. Kysymys on vain ajasta ja määritetystä tarpeesta, jota nyt ei ole", totesi Visuri.

Erikoinen on Visurin mielestä myös raportin 'hihasta temmattu' väite, että Venäjä ärsyyntyisi vain 'tilapäisesti' hiukan Suomen Nato-jäsenyydestä. Tätä väitettä ei raportissa perustella tai analysoida. Visuri ihmetteli, mihin on unohtunut niin ikään Venäjän ja Kiinan reaktioiden tarkempi arviointi.

Kansa ja upseerit

Tutkija Arto Nokkala oli juuri saanut valmiiksi tutkimuksensa puolustushallinnon Venäjä-keskusteluista. Hän arveli seminaarissa, että jos Suomesta tulee Naton jäsen, puolustushallinnon osuus jäsenyyteen johtavassa prosessissa osoittautuu huomattavaksi. Hän kertoi havainneensa, että:

"Puolustushallinnossa vallitsee voimakas yleisen turvallisuuspoliittisen ja osittain eduskunnassa käytävän kansalaiskeskustelun kritiikki, jonka yhtenä perusteena näyttää olevan Nato-kysymys, erityisesti se, ettei yleinen mielipide ymmärrä jäsenyyden tarpeellisuutta."

Nokkala sanoi upseerien liputtavan entistä avoimemmin Nato-jäsenyyden puolesta. Upseeriliitolle vuonna 2007 tehdyn kyselyn mukaan heistä on 52 prosenttia jäsenyyden kannalla.

Kansa kuitenkin tietää paremmin! Unto Vesa Rauhan- ja konfliktintutkimuslaitokselta piti seminaarissa kalvosulkeiset ja osoitti Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan MTS:n kyselyjen perusteella, että kansalaisilla on vankat perusteet Nato-kielteisyydelleen.

Viimeisten 15 vuoden aikana kansalaisten mielipide on pysynyt jokseenkin muuttumattomana, eikä jäsenyyttä vastustavissa argumenteissa ole Vesan mukaan mitään sellaista, mitä voitaisiin pitää 'tietämättömyydestä' tai kylmän sodan aikaiseen ajatteluun jämähtämisestä johtuvana.

"Suomalaiset ovat tyytyväisiä harjoitettuun ulkopolitiikkaan. Tyytyväisyys koskee myös puolustuspolitiikkaa ja nykyisin myös EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Enemmistö ei halua luopua sellaisesta politiikasta, jonka katsotaan toimivan hyvin", kertoi Vesa.