Veljekset suorasukaisina

Tämä pamfletti haukkuu säästelemättä rikkaat saalistajat ja hyvinvoivat välinpitämättömät köyhien kurjistamisesta. Tuoreimpina verenimijöinä esitellään pikaluottofirmojen lisäksi yritykset, joille julkinen sektorikin siirtää velkoja perittäviksi.Jera ja Jyri Hänninen:: Kallis köyhyys. WSOY Barrikadi 2008, 192 s.

Uusin leimasin taas on maksuhäiriömerkintä Suomen Asiakastiedon luottotietorekisterissä. Se voi estää rutiininomaisesti asunnon ja työpaikankin saannin.

Kirja antaa runsaasti tilaa leipäjonoväelle, työttömille ja asuntovaikeuksissa kamppaileville. He kuvailevat omin sanoin tilannettaan, joka on huono. Syyllisiä tilanteeseen löytyy: eliitti, poliitikot, työmarkkinajärjestöt ("SAK:n syyllisyys on suurempi kuin Etelärannan"), hallitus ja sen Sata-komitea, (joka ei ollut vielä aloittanut työtään), köyhä itsekin. Eliittiä suojaa valtamedia, päättäjien puudelilauma.

Valtakunnan yhteiseksi ideologiaksi nimetään markkinafasismi, jonka kulmakivi on luottotietorekisteri. Tämä on analyysin ydin.

Kirja panostaa köyhien yksilökokemuksiin ja tilannekuvauksen vahvaan sanomaan eikä asiatietojen tarkkuuteen tai monipuolisuuteen. Toistoakin on jäänyt aika tavalla.

Kaikkien päättäjien kasaaminen yhteen nippuun ja rento sanan ruoskan käyttö kaikkia heitä vastaan vastaa varmasti leipäjonoväen tuntoja. Kirjoittaminen lienee ollut helppoa ja vapauttavaa. Kirjan lukeminen vahvistanee niitä tuntoja, joiden perusteella voi jättää äänestämättä ja muutenkin osallistumatta yhteiskunnalliseen toimintaan epäkohtien poistamiseksi. On aika paksua rinnastaa porvaripuolueiden elinkeinoelämältä saama vaalituki työväenyhdistysten ehdokkailleen antamaan tukeen. Pitääkö jokaisen rahoittaa vaalikampanjansa omasta pussistaan? Mitä menestymisen mahdollisuuksia muille kuin rikkaille jäisi?

Omissa ehdotuksissaan kirjoittajaveljekset ovat vahvasti kallellaan kansalaispalkan suuntaan ja tietenkin he ovat sosiaalietuuksien nostamisen kannalla. Luottotietojen käyttö julkisen sektorin asunnonjaossa olisi kiellettävä.

Vaatimusten toteuttajiksi kirjoittajat eivät lopulta löydä kuin tuon vihatun eliitin. Kirjan mukaan eliitti tietää, että halutessaan vähäosaiset muuttavat maailman. Muutos tulee "hiljaa kitisten tai kunnolla räjähtäen. Tältä pohjalta tulevaisuuden eliitti tekee omat päätöksensä."