Ydin-blogi

Olisi tässä ollut monta muutakin blogattavaa asiaa:
- sosiaalifoorumit ja vaihtoehtomedia
- USA:n vaalit ja rahoituskriisi
sekä se, että Chicago Tribune kirjoittaa uutisena ilmansaasteiden vaikutuksesta väestön terveydelle. Maailmassa on monta asiaa, joista ei puhuta. Neuvostoliiton ja Itä-Euroopan "valtio-sosialismin" romahtaminen 1989-1992 aiheutti keskustelua ja osin jopa nopeutui ympäristöongelmien esiintulon takia. Yhdysvaltojen rahoituskriisi, ilmastonmuutos ja öljyn hinnan kallistuminen saavat aikaan muutoksen tuulia, joilla saattaa olla samanlaisia vaikutuksia: ne kyseenalaistavat systeemiä.

Kuuntelin eilen (25.9.) iltapäivällä autoradiosta uutisia. Hätkähdin rajusti, kun akatemiatutkija Mika Aaltolan Ulkopoliittisesta instituutista kerrottiin lehtikirjoituksessaan suosittavan, että Myyrmannin, Jokelan ja Kauhajoen surmateot tulisi rinnastaa terrorismiin. Suojelupoliisin terrorismin ja rikollisuuden vastainen toiminta tulisi ulottaa koskemaan koulusurmiin yllyttämistä.

Kansalaisjärjestökentän keskeinen ongelma on pirstaleisuus. Kukin ajaa omaa asiaansa. Muutos - minkäänlainen - kuitenkin vaatii kriittistä massaa.
ESF toimijoiden tapaamiskenttänä antaa tilaa kriittisen massan syntymiseen ja argumenttien selkiytymiseen. Tämä ei aina välttämättä merkitse yhteisymmärryksen syntymistä vaan myös eri näkökulmien esiintuloa rinnakain.

Kunnallisvaaliaika on alkanut, ja niin kotikonnuilla taas ravaa poliitikkoja. Näin saattaa käydä paitsi maakunnissa, myös uusilla kotikonnuillani Alppilassa. Vasemmistoliitto ajaa uuden ysiratikan reittiä. Ja kokoomuslaiset kansoittavat Linnanmäen. Ja usko on luja. Vassarit ottavat kyytiin vain päätepysäkeiltä - ja kokkarit uskovat siihen, että Linnanmäen liput loppuvat.

Yleisön pyynnöstä tässä on linkki Journalistissa julkaistuun kolumniini.

Samaan aikaan kun Suomen ulkoministeri selvittää Georgian kriisiä, hän ministerikollegoineen Väyrysen ja Vapaavuori pitää illallisia suurlähettiläille. Tällä kertaa, ministeriön juhlavuoden kunniaksi Ulkoministeriön vuosittainen suurlähettiläsvastaanotolle on kutsuttu yhteiskunnallisia vaikuttajia professoreja, kansalaisjärjestöjen johtavia aktiiveja ja lehdistön edustajia, mukaan lukien Ydin-lehden päätoimittaja.

Sen, joka ei lukenut sunnuntain 17.8. Helsingin Sanomista Hanna Smithin vieraskynä- palstaa, kannattaa kaivaa juttu esille. Sen otsikko oli "Historia ja etniset suhteet huomioitava Kaukasiassa". Smithin juttu - enemmän kuin ehkä mikään toinen lehtikirjoitus Georgian kriisin ajalta - auttaa ymmärtämään, mistä Venäjän ja Georgian välisessä konfliktissa on kysymys.

Juhannuksesta heinäkuun loppuun Suomi on lomalla. Minäkin olen ollut, mutta nyt on aika palata kommunikoimaan ulkomaailman kanssa.

Heinäkuun lopulla sanomalehdissä kerrottiin brittiläisen puolustuspolitiikan asiantuntija Nick Witneyn havainnosta, että Suomella on EU-maiden suurin tykistö. Eikä hän ollut laskenut suuruutta suhteutettuna maan kokoon tai väkilukuun, vaan absoluuttisina määrinä.

EU:n perussopimuksen eurooppalaisuus, josta Irlantinnissa äänestettiin on erilaista kuin se, joka näkyy kesäkuussa Itävallassa ja Sveitsissä - ja sitä kautta ympäri Euroopan. Myös tässä eurooppalaisuudessa keskeisiä ovat kansallisvaltiot. Jalkapallokisassa kilpailevat maajoukkueet, Lissabonin sopimuksesta äänestetään tai päätetään ilman kansanäänestystä kansallisvaltioissa. Mutta millainen kansa EM-maajoukkueissa kuvastuukaan? Onko kyse vain nationalismista?

Mitä demokraatit edellä, sitä demarit perässä. Samalla viikolla kun Yhdysvalloissa demokraatit valitsivat Barack Obaman presidenttiehdokkaakseen, Suomen Sosialidemokraattinen puolue valitsi puheenjohtajakseen häntä päivälleen 14 vuotta nuoremman Jutta Urpilaisen, 32. Jopa demarien uusi puoluesihteeri Ari Korhonen on vasta 35-vuotias. Mitä nuoruudella – taas – haetaan? Miten nuoruuden, naiseuden ja erilaisuuden haasteista selviydytään?