Tasavallan presidentti Tarja Halonen oli TV 1:n viimeisessä Lauantaiseurassa 31.5. Hannu Lehtilän vieraana. Hän pääsi siinä tuoreeltaan kommentoimaan Tampereen yliopiston valtio-opin professori Tapio Raunion Helsingin Sanomissa samana aamuna ilmestynyttä Vieraskynä -kirjoitusta "Presidentiltä on riisuttava kaikki ulkopoliittinen valta".
Päätös julkistaa ja rajoittaa vaalirahoituksen määrää on hieno juttu! Lisää läpinäkyvyyttä tarvitaan, sillä muuten emme tiedä kuka kenenkin leipää syö ja lauluja laulaa. Uudistus on kuitenkin kova paikka myös suomalaiselle medialle, jolle vaalimainonta on ollut tulonlähde.
Muun muassa SDP:n puheenjohtajakampanja on viime viikkoina nostanut ajankohtaiseksi presidentin aseman Suomen valtiosäännössä. Ehdokkaista Erkki Tuomioja on ilmoittanut olevansa presidentin vahvasti riisuttujen valtaoikeuksien kannattaja työväenliikkeen perinteisen kannan mukaisesti. SDP puolueena on kuitenkin jo useita vuosia ollut presidentin nykyisten valtaoikeuksien säilyttämisen kannalla.
Kirja-arvosteluja tai kirjojen esittelyjä pidetään yleisesti sopivana journalismina. Kirjoittelen sellaisia juttuja melko usein - Ydin-lehteenkin. En sen sijaan ole ollenkaan varma, pidetäänkö sopivana esitellä kirjankustantajan katalogia. Pelkkää mainosta? Tai ei ehkä sittenkään?
Innostukseni herätti kuitenkin runsas viikko sitten postiluukustani tipahtanut Polity-kustantamon politics-katalogi. Kansallisrunoilijaamme siteeraten: luin sivun, luin kaks, poskeni tunsin kuumemmaks.
Millä tavoin köyhyyttä, rikkautta tai keskiluokkaisuutta kuvataan suomalaisessa mediassa? Mistä näkökulmasta media puhuu, ja ketä haastatellaan köyhinä, rikkaina tai keskituloisina?
Silloin harvoin kun mediassa käsitellään köyhyyttä, ihmetellään toiseutta. Nostetaan esiin erikoistapauksia: laman kouriin jääneitä pitkäaikaistyöttömiä eli ennakoimattoman ilmiön uhreja; kuin ihmeen kaupalla suomalaiskaupunkeihin ilmestyneitä EU:n kansalaisia, vaikkapa Romanian romaneja.
Viime viikkoina ja kuukausina Venäjä on ollut kestopuheenaihe. Se on tietysti johtunut presidentinvaaleista. Vaalit menivät niin kuin niiden etukäteen odotettiinkin menevän: presidentti Vladimir Putin sai valitsemansa seuraajan Dimitri Medvedevin. Miksi vaalit kuitenkin puhuttivat?
Siinä vaiheessa kun Medvedevistä Putinin seuraajana ei vielä ollut tietoa, yleinen veikkaus oli, että Putin järjestää perustuslakia muuttamalla itselleen mahdollisuuden kolmanteen kauteen. Tuon ajan mediakeskustelua leimasi voimakas huoli Venäjän liukumisesta yhä keskitetympään, epävapaampaan ja autoritaarisempaan komentoon.
Maailmankuulu amerikkalainen yhteiskuntatieteilijä Immanuel Wallerstein kävi Helsingissä. Ydin-lehti oli mukana kutsujien joukossa. Vanhan ylioppilastalon juhlasalin tilat riittivät juuri niukin naukin ottamaan vastaan kaikki kiinnostuneet, jotka halusivat tulla kuulemaan gurun luennon kapitalismista tänään. Kaikki kahvilankin puolen tuolit kannettiin saliin. Monelle jäi kuitenkin vain seisomapaikka.
Viime viikolla tuli täyteen viisi vuotta Irakin sodan alkamisesta. Myös Suomessa 19.3. Narinkkatorilla, jossa oli hyytävän kylmässä säässä ehkä satakunta ihmistä koolla banderolleineen ja lentolehtisineen. Samankokoinen porukka päätti osallistua Juha-Pekka Väisäsen performanssiin “5”, jossa ihmiset pysähtyvät ihmisvilinään Irakin sodan muistoksi.
Irakin sotaa on käyty viisi vuotta. Sodan hinta on kasvanut paitsi uhrien, siviilien ja sotilaiden määrässä, myös siihen käytetyn rahan määrässä.
Britanniassa on syntynyt keskustelua siitä, miten paljon verovaroja konfliktiin käytetään. Sodan hinta Irakissa ja Afghanistanissa Yhdistyneille Kuningaskunnille nousee jo yli kolmeen miljoonaan puntaan – vain viimeisen 12 kuukauden aikana.
Helsingin Sanomien pitkäaikainen pääkirjoitustoimittaja ja kansainvälisen politiikan kolumnisti Pentti Sadeniemi jää pääsiäisenä eläkkeelle. Viikonvaihteessa 8-9.3. HS julkaisi hänen "testamenttinsa", pitkän pohdiskelun maailman tilasta. Pohdiskelu keskittyi turvallisuuspolitiikkaan ja päättyi ajatelmiin siitä, miten Suomen tulisi siinä osaltaan reagoida.