Ydin-blogi

Entä jos julkaistaan kokonaan musta sivu? Ytimen toimituskunta keskustelee siitä, mitä Ydin kertoo Gazasta. Musta sivu kuvaa minunkin mietteitäni.

Käsittämätön tragedia, josta inhimillisyys on kaukana. Kriisi, josta on tuskallista kuulla. Päivälehdet jäävät lukematta. Uutiset unohtuvat – paitsi että vasemmistonuoret puolustavat palestiinalaisia ja kokoomusnuoret Israelia. Niin yksinkertaista?

Kun Israel pommittaa YK:n koulua Palestiinassa ja Israelin ulkoministeri perustelee, että Hamasin terroristit piileksivät siviilien joukossa, on paras alkaa puhua.

Vallan tasapaino- ja kontrollimekanismit ovat osa demokratiaa.

Keskustelu presidentin valtaoikeuksista jatkuu. Tällä viikolla lehdet ovat kertoneet, että Katainen ja Niinistö ovat asiassa eri linjoilla.

Kokoomuksen puheenjohtaja valtiovarainministeri Jyrki Katainen haluaisi riisua tasavallan presidentiltä kokonaan ulkopoliittisen vallan. Lehtitietojen mukaan hän perustelee sitä muun muassa selkeydellä, avoimuudella ja ulkopoliittisen päätöksenteon arkipäiväistymisellä. Hän väittää myös, että nykyisellään perustuslain henki ei toteudu.

Kuuntelin tänään YLE:n ykkösaamua ja ohjelmassa haastateltuna Aleksanteri-instituutin johtaja Markku Kivisen kommentin Venäjän ulkoministeri Lavrovin ja Suomen ulkoministeri Stubbin ajatusten vaihdosta.

Lavrov oli HS:n haastattelemana kehunut Suomen puolueettomuutta. Tätä Stub kiirehti kommentoimaan toteamuksella, että Suomi ei suinkaan ole puolueeton maa, vaan EU:n jäsen.

Kivinen nimitti Stubbin kommenttia lapsukseksi, mutta tuntui tarkoittavan, että se oli ns. moka.

Kulttuuriset rajat muuttuvat poliittisiksi rajoiksi Yhdysvalloissa. Politiikkaansa kohti keskustaa ja Demokraattien ja Republikaanien keskinäistä rajanvetoa hylkivä Obama näyttää yhä voittavan Yhdysvalloissa. Optimistisimman ennusteen antaa Obaman kannattajiksi tunnustautunut FiveThirtyEight.

Kampanjointi on ollut intensiivistä. Sarah Palin on pelottanut pois monia McCainin kannattajia, mutta samalla myös motivoinut Republikaanien kampanjaa. Uskomattominta on kuitenkin Barack Obaman kampanja.

Obama on saanut ruohonjuuritason kampanjaansa ja kampanjoimaan aktiivisesti. Selvästi monet kansalaisjärjestökentän keinot on otettu käyttöön. Näitähän on kehitetty tehokkaasti jo vuosia sodanvastaisissa kampanjoissa sekä ympäristöaktivismissa.

Vaikka epätodennäköistä onkin että elefantit voittaa, Amerikassa kaikki on mahdollista. Demokratian kannalta huolestuttavinta Yhdysvaltain vaaleissa ovat äänestämismahdollisuudet.

Paikoin on ollut jopa kymmenen tunnin jonoja. Kaikki eivät ole saaneet äänestyslippuja. Kaikkien tiedot eivät ole rekisteröity oikein. Äänestyskoneet lakkoilevat, paperisia varaäänestyslippuja ei ole tarpeeksi, Floridassa kaikkien demokraattien äänestämisnappi ei tarkoitakaan demokraattisen presidenttiehdokkaan äänestämistä. Kuulostaa tutulta - osin. 

Edustuksellisissa demokratioissa, joissa elämme, monet asiat riippuvat vaalijärjestelmästä. Usein ajatellaan – ja syystä, että kyse on siitä miten paikat jaetaan vaalipiireihin ja miten äänet muutetaan paikoiksi. Yhdysvalloissa kuitenkin käy ilmi, että kyse on myös tavasta, jolla äänestysmahdollisuus järjestetään. Kysymys, joka muuten harvoin nousee keskustelunaiheeksi.

Republikaani Colin Powellin, Yhdysvaltain armeijan entisen komentajan tuki Barack Obamalle osaltaan herätti kysymyksen siitä, miten kahtiajakautunut ja epädemokraattinen negatiivisen kampanjan ja vaalivilppiepäilyjen Yhdysvallat onkaan.

(HUOM: tämä teksti on päivitetty ja muokattu viimeviikkoinen Vieraskynä-kirjoitukseni, joka julkaistiin Helsingin Sanomissa 27.11.08, ja joka ei enää ennättänyt lehteen.)

Puoli tuntia Obamaa! “Infomercial” seitsemällä kanavalla samaan aikaan keskiviikkoiltana kun kaikki katsovat telkkaria – ei siis esimerkiksi halloween-viikonloppuna. Ja heti perään vain kevyesti negatiivinen mainos McCainilta: Barack Obama ei ole vielä valmis pressaksi. Etenkin kommunistisyytösten jälkeen tuntui halvalta – mutta eihän McCainillä olekaan samoja miljoonia kuin Obamalla.

Helsingin vihreillä on vihdoin mahdollisuus tehdä omaa – eikä vaan sinivihreää – politiikkaansa. Menestyjät voittivat vaaleissa, eikä vasemmiston setämalli pure. Perussuomalaisten menestys on haaste kaikille puolueille ja tähän asti tehdylle politiikalle. Paikallisvaaleissa ratkotaan kuitenkin kuntien omia ongelmia – usein myös tulevia kuntaliitoksia, myös Helsingin metropolialueella.

On kummallista katsoa Suomen kuntavaaleja Chicagosta. Mikä valinnanvara loistavia ehdokkaita, ja monipuoluejärjestelmä, jossa äänestäjät itse laittavat ehdokkaat järjestykseen! Täällä talouskriisivaaleissa republikaanit tarjoavat putkimiestä ja demokraatit töitä. Helppo valinta. Siis jos voisi äänestää. Tosin Fox News kertoo kuinka esimerkiksi ruotsalaiset(!) ovat rekisteröityneet äänestämään vaaleissa täällä...

Muistatteko Pera Putkimiehen? Sen tyypin, joka ilmaantuu poliittiseen keskusteluun aivan yllättäen ja herättää suuria tunteita? Vuonna 2005 heppu ravisutti Ranskaa... ja Britanniaa ja muutamia muita vanhoja EU-maita. Silloin Pera tuli Puolasta (the Polish Plumber, plombier polonais tai paikallisemmin polski hydraulik) länteen viemään työpaikat – ja naiset (tsekatkaa vaikka).

Hömäkkään puolalaiseen putkimieheen verrattuna John McCainin Joe the Plumber (tässä esimerkki) on eri luokkaa. Joe kyseenalaistaa Barack Obaman keskiluokkaa tukevan politiikan. Tai sitten hänestä tuli vain mäyräkoira-Manu, Sarah Palinin Joe Six-Pack, tyyppiesimerkki tavallisesta äänestäjästä.

Gandhi sanoi, että kolmas osapuoli on aina yksi osapuolista. Aktiivisella konfliktinratkojan otteellaan Ahtisaari on onnistunut tehtävässään juuri näin. Onnittelut! (Vaikka Gandhi kommentillaan kritisoikin imperialistisen Englannin välittäjänroolia, ei jokainen ratkaisu kuitenkaan palvele välittäjänsä asiaa.)

Äkkiseltään rauhan Nobel-palkintoa tulkitaan voitoksi “suomalaisille”. Meillähän rauhantyö on synnynnäistä. Olemme luonnostaan diplomaatteja ja näistä diplomaateista paras on Mara!

Suomalainen rauhantyö on pohjannut neutraaliuteemme. Emme ole olleet täysin sitoutuneita niin läntisiin kuin itäisiinkään poliittisiin projekteihin, ainakaan sitten Ruotsin suurvalta-ajan tai ennen Euroopan unionia.