Ajattelemista ulkoistetaan

Tahdikas käytös perustuu siihen, että olemme tietoisia ettemme tunne toista ihmistä kokonaan. Valistusfilosofi Immanuel Kantille tuntemattomuuden kunnioittaminen ei ole pelkkä etikettikysymys. Kantin filosofiasta voi päätellä, että poliittinen tahto muodostuu samalla tavalla kuin käytöstavat.

Toisen tuntemattomuuden kiistäminen johtaa tilaan, jota Kant kutsuu tahdon heteronomiaksi – jonka sopiva suomennos on sekotahtoisuus. Autonomiansa menettänyt ihminen ei noudata niitä sääntöjä, joita on itse itselleen asettanut, vaan luottaa moraalin kysymyksissä vieraaseen apuun. Sekotahtoisuus on kaikkien väärien periaatteiden lähde, sanoo Kant.

– Sdp ja vasemmistoliitto ovat sellaisia katkerien ihmisten puolueita, opetusministeri Henna Virkkunen lausui talvella.

Pieni töräytys sai ansaittua huomiota. Yleistys ei kertonut pelkästään huonoista tavoista, vaan Virkkusen myöhemmät pahoittelut valaisevat myös poliittisen tahdon ja käytöstapojen yhteyksiä.

Monet kolumnistit huomauttivat, että kokoomuksen fantastisen töräyttelytaipumuksen taustalla on politiikan tekemisen muutos. Lex Nokia, tekijänoikeuslaki ja monet muut hankkeet osoittavat, suuryritysten kytkyt politiikan sisältöön. Uutta on, että mainostoimistot määräävät päätöksenteon ulkonäöstä. Mainosmiesten laatimat toimintasäännöt ovat vieraita poliitikoille. Outojen ohjeiden mukaan toimiminen aiheuttaa hupaisia törähdyksiä.

Virkkunen pyysi anteeksi. Samalla syntyi näyte mainostoimistovetoisen politiikan sekotahtoisuudesta:

– Olen tietysti tosi pahoillani siitä, mitä menin sanomaan. Olen välillä suorasukainen töräyttelijä, sanoi Virkkunen eikä huomaa, että töräytti toisen kerran. Hän pyysi anteeksi, että oli puhunut niin kuin ajattelee.

Virkkunen yritti selvästi noudattaa mainosmiesten määräyksiä jo puhuessaan katkeruudesta. Kauna ja katkeruus ovat uuden ohjesäännön mukaan huonoja asioita. Ministerin pieni virhe oli siinä, että hän ei muistanut muiden kaunaisuuden ilkkumisen olevan ohjeiden mukaan kaunaista. Menestyvä poliitikko pitää huolta siitä, että ei sorru itse kielteisiin tuntoihin. Vastustajat saavat rypeä niissä kaikessa rauhassa.

Myös Virkkusen selitykset ja anteeksipyynnöt noudattivat toimintasääntöä aluksi korrektisti. Hän sanoi, ettei tarkoittanut puolueiden jäseniä eikä kannattajia, vaan halusi kritikoida niiden tapaa tehdä politiikkaa. Niin pitikin sanoa! Sopuisa Virkkunen ei käyttänyt tilaisuutta hyväkseen ja ottanut esiin vasemmiston katkeria tekoja.

Sitten opetusministeri töräytti kolmannen kerran:
– Tiedän, että lausuntoni on aiheuttanut näiden puolueiden jäsenissä ja kannattajissa mielipahaa.

Tahdikas ihminen kunnioittaisi toista sen verran, että ei menisi tietämään hänen tuntojaan ryhmäjäsenyyden perusteella. Ehkäpä useimpia asia ei hetkauttanut ollenkaan.

Käytännössä kansanedustajat sitoutuvat noudattamaan muitakin määräyksiä kuin omaatuntoaan ja perustuslakia. Myös mainonta vaikuttaa siihen, että poliitikon uralle lähtee ihmisiä, jotka on helppo sitoa toisten tahtoon.

Nykyään poliitikoksi aikova ihminen alistuu siihen, että häntä mainostetaan kuin esinettä ja myydään kuin tavaraa. Ehdokkailla ei ole omia mielipiteitä eikä taitoja toisten mielipiteiden arvioimiseen.

Jos tämän sekotahtoisuuden kasvupohjaa halutaan köyhdyttää, niin vaalirahoitukselle pitäisi asettaa matala yläraja. Rahoittajien nimet pitää julkaista ennen vaaleja. Kansalaisilla on oikeus tietää, kenen ehdokkaita he äänestävät. Samalla olisi hyvä tehdä ajatuskoe ja kysyä, mitä seuraisi, jos poliittinen mainonta kiellettäisiin kokonaan.

Poliitikko tarvitsisi edelleenkin vierasta apua esiin päästäkseen, mutta valtaa siirtyisi mainostoimistoilta lehdistölle. Politiikan painopiste siirtyisi rahalla ostetuista imagoista poliitikon omiin mielipiteisiin ja perustelutaitoihin. Parhaassa tapauksessa perustelujen julkinen vaatiminen vaikeuttaisi suuryritysten määräysten mukaan toimimista.

On selvää, että poliittisen journalismin kiinnostavuuden kohoamisen seurauksena olisi myös vääryyksiä ja vääristymiä. Mutta kiistatonta on, että politiikka olisi kunniallisempaa, jos sitä tehtäisiin omien taitojen ja mielipiteiden eikä lahjarahan varassa.

Kirjoittaja on yrittäjäjournalisti ja yhteiskuntatieteiden tohtori.