Ajatusluutumista uudelleenmäärittelyyn

Kylmän sodan aikana maailma hahmotettiin niin, että se oli jakautunut selvästi kahtia, itään ja länteen. Lisäksi oli kolmas maailma. Se ei kuitenkaan ollut kylmän sodan osapuoli, vaan kylmän sodan osapuolten kilpailukenttä, jossa käytiin myös aitoa kuumaa sotaa. Viimeksi mainittuja on kutsuttu englannin kielellä osuvasti nimikkeellä proxy wars. Suomenkieliset sanat, sijais-sodat tai korvikesodat, eivät tunnu lainkaan niin osuvilta.

Kylmän sodan osapuolet tarvitsivat luonnollisesti kumpikin tahollaan oikeutuksen vastakkain ololle, sotilaalliselle varustautumiselle ja kilpailulle vaikutusvallasta kolmannessa maailmassa. Mitä puolustettiin? Mitä vastustettiin? Vastattaessa näihin kysymyksiin tullaan ideologioiden ja ideologisten käsitteiden alueelle.

Mitä itä puolusti ja mitä se vastusti? Mitä länsi puolusti ja mitä se vastusti? Jos toisen osapuolen käyttämät käsitteet olivat hämäävän paljon samoja, se selittyy parhaiten ideologisen valtataistelun vaatimuksella: rautaesiripun toisella puolella olevat ihmiset oli saatava näkemään asiat meidän tavallamme. Siksi ideologioiden sodassa oli paljolti kysymys siitä, mitä käsitteillä tarkoitettiin.

Julkisen keskustelun selkiyttämisen kannalta on sitä parempi, mitä enemmän näitä merkitysanalyyseja tehdään ja niistä keskustellaan. Kylmään sotaan oleellisesti liittyneen ideologioiden taistelun jäljiltä on olemassa paljon käsitepuuroa. Se vaikeuttaa edelleen niin kommunikaatiota kuin realistisen kuvan muodostamista siitä, mitä yhteiskunnat ovat ja mikä on niiden toiminnan dynamiikka.

Otan esimerkiksi sanan kapitalismi. Karl Marxin kunniaksi voidaan sanoa, että hän ei käyttänyt tuota sanaa. Sitäkin ahkerammin sitä ovat käyttäneet marxilaiset. Käsite oli alunperin historianfilosofinen ja viittasi yhteiskuntien vaiheittaiseen kehitykseen keräily- ja metsästystaloudesta feodalismiin ja siitä edelleen porvarilliseen yhteiskuntaan, marxilaisten ja Max Weberin mielestä kapitalismiin. Marxin mukaan porvarillinen luokkayhteiskunta, koska se on rujo ja riistää työväenluokkaa, korvautuu vallankumouksen kautta syntyvällä kommunistisella yhteiskunnalla, jossa tuotannon välineet ovat kollektiivisessa omistuksessa. Sanasta sosialismi Marx ei muutamien aikalaiskeskustelujen vuoksi pitänyt, vaikka saattoikin käyttää sitä kommunismi -sanan synonyymina.

Weberin kunniaksi on sanottava, ettei kapitalismi hänellekään oikeastaan ollut järjestelmäkäsite. Kapitalismilla hän tarkoitti lähinnä sitä, mihin viitataan yleisesti sanalla yritteliäisyys. Porvarillinen yhteiskunta oli hänelle kuitenkin historian päätepiste. Marxin ja marxilaisten puhetta tulevasta kommunismista hän piti epärealistisena.

Kylmässä sodassa itä kanonisoi filosofikseen Marxin, länsi nojasi pikemminkin Weberiin. Oli luonnollista, että tuossa huikeassa maailmanselitysten kilpailussa itä leimasi lännen yhteiskuntajärjestelmän väistymään tuomituksi kapitalismiksi. Lännessä oltiin pitkää viisaita ja omasta talousjärjestelmästä puhuttiin markkinataloutena; yhteiskuntaa yleisemmin luonnehtivat käsitteet demokratia ja vapaus – idän diktatuurihallinnon ja totalitarismin vastapainona.

Kylmän sodan päätyttyä lännessä syntyi voitonhuuma, jonka tunnelmissa omaksuttiin järjetön hokema: kapitalismi on voittanut sosialismin. Koska kylmän sodan maailmassa oli vain kaksi vaihtoehtoa, historia oli tullut päätepisteeseensä. Häveliäs puhe markkinataloudesta voitiin lopettaa, ja vastapuolen aikaisemmin haukkumasana käyttämä kapitalismi voitiin ottaa nyt ylpeänä oman järjestelmän nimikkeeksi.

Vai oliko kyse petoksesta ja itsepetoksesta? Demokratia ja markkinatalous olivat kylmän sodan päättymisen seurauksena epäilemättä ideologioina voittaneet. Mutta historia ei ollut pysähtynyt, vaikka yhteiskunnalliset kamppailut vastedes tultaisiin käymään demokratian pelisääntöjä noudattaen tai ainakin niihin vedoten. Demokratian pelisääntöihin pitäytyvä rauha ei ole yhteiskunnallista stagnaatiota. Rauha ja demokratia päinvastoin mahdollistavat liikkeen.

Uudessa maailmantilanteessa ei ole mitään syytä hylätä kapitalismin ja sosialismin käsitteitä, mutta ne on määriteltävä uudelleen. Kapitalismi tarkoittaa nyt poliittista kulttuuria, joka ylläpitää pääoman omistajien ja pääomalogiikan ylivaltaa. Sosialismi tarkoittaa poliittista filosofiaa ja kulttuuria, joka edistää aktiivisesti ihmisten tasa-arvoa ja vapautta – yksilöiden luovuuden ja itsensä toteuttamisen mahdollisuuksien merkityksessä.

Kalevi Suomela on Suomen Rauhanliitto – YK-järjestö ry:n puheenjohtaja