Demokraattinen unioni on ihmisen paras kaveri

Euroopan unioni ei ole mikään poliittisesti eksoottinen eläin. Vaikuttaminen ja toimiminen unionissa on samalla lailla arkipäiväistä aherrusta kuin toimiminen kansallisessa parlamentissa tai kunnanvaltuustossa. Päätettävien asioiden areena ja kattavuus vaihtelevat, mutta kaikki tasot ovat demokraattisen toiminnan näyttämöitä.

Yksin on paha lähteä muuttamaan maailmaa. Tai pienempiäkään asioita. Demokraattisen järjestelmän ytimessä on ajatus yhteistoiminnasta, erilaisten näkökulmien ja kantojen hiomisesta enemmistölle hyväksyttäväksi ratkaisuksi. Kuten kansallisessa politiikassa, on myös EU-politiikassa puolueella ja sen näkökannoilla suuri merkitys. Puolue ei kuitenkaan EU:ssakaan edusta sitä absoluuttista totuutta, jota tulisi seurata vastoin omia vakaumuksiaan.

Useassa jäsenmaassa vallitsee kuva oman maan mepeistä toisista edustajista irrallisena, yhtenäisenä ryhmittymänä joka yhdessä pohdiskelee manööverejä oman maan "kansallisen" edun ajamiseen. Ajattelutapa on samalla tavalla stereotypisoiva kuin ajatukset tietyistä kansallisista luonteenpiirteistä. Yksilöitä ei kuitenkaan voi pelkistää puolue- ja kansallisuusryhmiksi. Mielenkiinnon kohteet ja samanmielisyys johtavat liittoumiin ja ryhmittymiin yli puolue- ja kansallisuusrajojen. Osaava ja aktiivinen meppi saa verkostoitumalla paljon aikaan. Liian usein tuijotetaan meppien lukumäärää kutakin jäsenmaata kohden - tällä ei kuitenkaan ole niin suurta merkitystä kuin sillä, kuinka aktiivisia kunkin jäsenmaan mepit ovat.

Mitä suurempia asioita haluaa muuttaa, sitä enemmän muutoksen eteen on tehtävä töitä. Ystävien kanssa pohdiskelu ei riitä, mukaan tulee saada myös vasta-argumenttien kannattajat. Kansalaisjärjestöjen, yrityspuolen ja tiedemaailman edustajien kanssa käytävä tiivis vuoropuhelu on asioiden muuttamisen kulmakivi. EU on myös upea esimerkki siitä, kuinka jokaisen asian käsittely on omanlaisensa oppimisprosessi: hyvin usein eri näkökannat lähtevät hyvin kaukaa toisistaan. Keskustelemalla ja yhdessä pohtimalla näkökulmat saadaan kuitenkin usein hiottua yhtenäiseksi kokonaisuudeksi.

Vaikka oikeansuuntaisia askeleita unionin demokraattisuuden parantamiseksi on jo otettu, on unionilla vielä  aimo taakka edessään, jotta vuoropuhelua kansalaisyhteiskuntaan saadaan tiiviimmäksi ja toimivammaksi. Yksi tärkeimmistä menettelytapauudistuksista olisi tehdä mielipiteenvaihto kansalaisyhteiskunnan kanssa pakolliseksi jokaisen lakiuudistuksen ja mietinnön osalta jo heti asian vireille tulosta lähtien.

Parlamentti on kokoelma kansalaisten sinne lähettämiä kansan edustajia. Tarkemmin tarkasteltuna demokratia on yksi kaikkien aikojen radikaaleimpia ajatuksia: jokaisella ihmisellä, huolimatta varallisuudesta, koulutuksesta, sukupuolesta tai muusta ominaisuudesta, on hallussaan saman verran valtaa antaa äänensä parhaaksi arvioimalleen edustajalle. Vaikkei äänestäminen ole demokratian alku, loppu eikä edes kulminaatiopiste, on äänestämisellä suunnattoman tärkeä rooli: sillä voi ihan oikeasti vaikuttaa siihen, kuka itselle tärkeitä asioita päätöksiä tekevissä laitoksissa työskentelee ja millä lailla.

Demokratia on enemmistön turva vähemmistön diktatuuria vastaan. Suurin osa Euroopan yhteiskuntien kansalaisista kuuluu keskiluokkaan. Huomattavan hyväosaiset ovat vähemmistössä. Etuoikeutettu vähemmistö voi demokratiassa kyykyttää enemmistöä puskemalla läpi itselleen suotuisia päätöksiä vain, jos enemmistö jostain syystä tähän suostuu. Voimattomuuden tunne, tietämättömyys ja vieraantuminen yhteiskunnallisesta elämästä sysää ihmiset usein syrjään poliittisesta vaikuttamisesta. Huolestuttavaa on yhä kasvava äänestysvinouma: ahkerimpia äänestyslipun täyttäjiä ovat hyvin koulutetut, ylempään keskiluokkaan kuuluvat ihmiset. Tämä ryhmä on myös muuten poliittisesti valtaväestöä aktiivisempaa.

Syklistä on vaarassa tulla itseään ruokkiva, kun valitsijakuntansa huoliin tiiviiten keskittyvä politiikka sysii poliittisesti passiivisempia yhä kauas marginaaleihin.  Vastarintaliike sortuu helposti instituutionvastaiseen populismiin. EU:n hajottamisesta ei hyödy kukaan - yksin puurtavien kansallisvaltioiden aika on auttamatta ohi. Rakentavan kritiikin kautta demokraattisemmaksi uudistettu ja yhteiskunnan heikoimmista huolta pitävä unioni on sitä vastoin meidän kaikkien - ainakin huomattavan enemmistön - kiistämätön etu.

Ei EU:ta, kuten ei eduskuntaa tai kunnanvaltuustoakaan, tarvitse kritiikittömästi rakastaa. Vaikuttamisen areenana unioni kuitenkin on täällä pysyäkseen. Äänestäjä päättää, millaisia päätöksiä areenalla syntyy.

Sirpa Pietikäinen (kok.) istuu Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmässä (EPP-ED).