Mikä mättää Euroopan parlamentin näkyvyydessä?

Usein arvellaan, että Euroopan parlamentti ei kiinnosta jäsenmaiden kansalaisia. Kummallista: parlamentti on ainoa unionin elin, johon kansalaiset voivat vaikuttaa demokraattisesti suorilla vaaleilla ja parlamentilla on vaikutusvaltaa. EU-parlamentissa tehdään lakeja kaikkia EU-maita varten ja peräti 60-70 prosenttia Suomen lainsäädännöstä on nykyisin EU-peräistä.

Miten tämä näkyy toimittajaresurssoinnissa? Brysselissä on suomalaisia kirjeenvaihtajia noin tusina. Helsingissä eduskuntaan on akreditoitu peräti 128 toimittajaa ja 70 kuvaajaa.

Entä ovatko Euromepit kotimaisia poliitikkoja vaikeammin tavoitettavissa? He ovat yleensä maanantaiaamusta torstai-iltaan ulkomailla, jolloin heitä on vaikeampi tavoittaa. Kuitenkin kännykkä tavoittaa heti ja kaikkialta.

Onko EU-parlamentin tiedotus hoidettu perin huonosti? Ei. Parlamentti on järjestänyt tiedotusvälineille erinomaiset työskentelytilat. Tiedotustilaisuuksia varten on salit tulkkauksineen ja vapaasti käytettävät radio- ja televisiostudiot. Parlamentissa täysistuntoja voi seurata televisiosta ja Internetin välityksellä niitä voi katsoa kaikkialla maailmassa. Tulevaisuudessa myös valiokuntien työskentelyä voi seurata Internetistä silloin, kun niissä käsitellään kansalaisia tai lobbareita kiinnostavia asioita.

Tiedotustilaisuuksia järjestetään runsaasti ja jokaisessa jäsenmaassa on parlamentin tiedotustoimisto.

Paikalla olevat tiedotusvälineet kertovat mielellään paitsi äänestysten tuloksista myös skandaaleista, jos niitä vain on näkyvissä. Liian vähälle huomiolle jää asioiden pohdinta ja analyysi. On ymmärrettävää, että taitavakaan toimittaja ei ehdi puolen minuutin katsauksessa antaa kattavaa kuvausta päätöksen taustoista. Valitettavaa on, että myös kirjoittavien toimittajien analyysi jää usein niukaksi.

Kun parlamentin toiminta ei saa ansaitsemaansa julkisuutta, se ei saa legitimiteettiä. Komissio on vain lainsäädännön valmisteluelin, mutta sieltä löytyy usein tuoreita uutisia. Niinpä toimittajakunnan pääosa on mukautunut komission päivittäisiin tiedotustilaisuuksiin. Ne ovat kuin lähibaarin päivän pannu, tarjolla aina kello kaksitoista, valmiiksi paistettuna. Myös neuvostolla on sen kokoontuessa kiinnostavaa sanottavaa ja niin sekä komissio että neuvostot kilpailevat median huomiosta.

Ministeri on aina ministeri, vaikka saattaisi vaikuttaa lopputulokseen vähemmän kuin parlamentin kannan valmistellut jäsen. Monien mielestä EU-parlamentti vain muotoilee muiden laatimia pohjatekstejä, vaikka tosiasiassa parlamentti on ohjannut komissiota jo etukäteen lausunnoillaan.

Suomessa eduskunta ei nykyisen valtiosäännön vallitessa ja vahvojen enemmistöhallitusten aikana pysty juuri kajoamaan hallituksen esityksiin. Euroopan parlamentti sen sijaan muuttaa pääosaa lakiteksteistä. Kun ei ole hallitus-oppositio-asetelmaa, rajat vedetään aatteellisten ja muiden jakojen mukaisesti.

Kirjeenvaihtajat ovat valitelleet suomalaisten kotitoimitusten vähäistä kiinnostusta parlamenttiaiheisiin. Asiat kehittyvät hitaasti ja ovat monimutkaisia. Monikansallinen demokratia on uutta ja vaikeaa. Tuttua on ylikansallinen harvainvalta. Olemme tottuneet siihen, että suuri valta Euroopassa on sanelija.

Talvella 2006 tiedonvälityksestä vastaava varapuheenjohtaja Margot Wallström julkisti kansalaisosallistumiseen kannustavan ohjelman. Päätösten mainostamisen sijasta oli tarkoitus osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun. Syytä olikin, sillä unionin virkamiespohjainen televisiokanavakaan ei ole löytänyt yleisöjä. Ammattitaidon puutteen myönsi myös komissio.

Tiedottaminen ei yksin riitä. Unionin kysymyksiä on pohdittava perusteellisesti kouluissa ja politiikassa, tietoyhteiskunnan välineissä, jokapäiväisessä elämässä.

Ne, jotka tietoa eniten turvakseen tarvitsisivat, sitä vähiten etsivät. Tilanteen muuttajien kärjessä voisi olla Yleisradio.