Kulunut kausi täällä parlamentissa on ollut erittäin mielenkiintoinen. Yhteistyö muiden meppien, sekä kontaktit komissaarien ja parlamentin virkamiesten kanssa on erittäin tärkeä osa vaikuttamistyötä parlamentissa.
Minusta oli erittäin hyödyllistä tulla nimitetyksi parlamentin suurimman ryhmän, EPP-ED:n varapuheenjohtajaksi. Tämä helpotti ja edisti kontaktien luomista, erityisesti säännöllisissä ryhmän kokouksissa joissa paikalla on aina edustettuna ryhmän ja puolueen johto, sekä EPP:n komissaarit.
Parlamentissa tärkeintä erityisesti pienen maan mepille ovatkin kontaktit. Vaikka yksittäinenkin ihminen voi sinänsä vaikuttaa äänestämällä ryhmissä ja valiokunnissa, on tärkeää luoda liittoja ja saada muut mepit äänestämään oman kantansa mukaisesti. Tällä tavoin saadaan yksilön ääni kuuluville ja tämän ajama asia esille. Yhteistyötä tulee kuitenkin enimmäkseen tehtyä oman EPP-ED-puolueen meppien kanssa.
Konflikteja parlamentissa tapahtuu aina, mutta EU on demokraattinen yhteisö ja yhteisratkaisuun kuitenkin yleensä päästään kompromisseilla. Voisikin sanoa, että kaikki toiminta EU:ssa perustuu kompromisseihin.
On tietenkin myös tilanteita jolloin yhteisymmärrykseen ei päästä, sillä jäsenmaita on 27. Yksimielisen päätöksen saaminen kaikilta on vaikeaa, ellei mahdotonta. Valitettavasti konfliktitilanteissa toimitaan liian herkästi suurimpien maiden ja ryhmien valtaäänen mukaisesti, ja pienemmät joutuvat vain kuunteluoppilaiksi. Viimeisimpänä esimerkkinä voisi mainita finanssikriisin, jossa suuremmat maat tekivät nopeat päätökset, ja pieniä vietiin virran mukana. Vaikka päätökset osoittautuivat tuossa nimenomaisessa tilanteessa sinänsä oikeiksi, ei näin voi kuitenkaan toimia. EU:n täytyy toimiakseen olla myös pienten EU.
Toinen esimerkki vastaavanlaisesta tilanteesta on tällä hetkellä ratkaisuaan odottava Lissabonin sopimus. Jos pienemmissä maissa vastustus on kovaa, täytyy näiden maiden poliitikkojen olla itsekriittisiä, ja miettiä miksi kansaa ei nyt saada mukaan. Kansaa ei missään nimessä voi tyhmyydestä syyttää, vaan voi vain katsoa peiliin ja miettiä miksi näin on. Tällaisissa tilanteissa ainoa mahdollisuus saattaa olla että EU etenee ilman Irlantia. Tärkeintä on, että jokainen saa kuitenkin äänensä ja mielipiteensä tuotua kuuluville.
EU:n hyödyistä ja vaikutuksesta Suomessa on väitelty jo kauan. Yksityishenkilöt eivät ehkä aina huomaa tekojensa ja ääniensä vaikutusta. Valitettava tosiasiahan on se, että muutokset eivät tapahdu hetkessä. Mutta jos ei äänestä, ei ainakaan voi vaikuttaa.
EU:ta on suomalaisten helppo haukkua ja mediakin ottaa usein esille negatiiviset vaikutukset, positiiviset puolet jäävät pimentoon. Jokainen muistaa käyrät kurkut, mutta kuinka moni tietää esimerkiksi ulkomaanpuheluiden ja kännykkähintojen halpenemisesta. Usein myös virheelliset kommentit, jotka saattavat EU:n ja mepit negatiiviseen valoon, jätetään tarkistamatta tai korjaamatta, eivätkä positiiviset uutiset myy. Toki Suomen kansalaisen on helppo tuntea, ettei saada mitään positiivista aikaiseksi, kun moni Euroopan Parlamentissa päätetty asia ei tule kansalaisten tietoon ollenkaan. Syitähän tähän on useita, esimerkiksi monet EU:n päätökset voivat yksityishenkilön arkielämässä tuntua negatiivisilta, eikä niitä koeta mitenkään saavutuksista EU:ssa. On tärkeää, että Suomessa keskustellaan enemmän EU-asioista, sillä vaikka ymmärrys ajankohtaisista asioista on kasvussa, ei se siltikään ole vielä tarvittavalla tasolla. Syitä on tähänkin useita, joskus tuntuu että medialla on mielikuva EU:sta politiikan norsujen hautausmaana, ja tällainen mielikuva ruokkii negatiivista asennetta. Tuntuu, ettei kukaan ota huomioon miten paljon Euroopan parlamentti on kehittynyt.
Tärkeintä tässä vaiheessa on kuitenkin ottaa huomioon, että parlamentissa tehdään päivittäin päätöksiä ja ratkaisuja jotka vaikuttavat suomalaisen arkeen. Tämänkin tulevan kauden aikana meidän tulee olla erittäin valppaina - siitä tulee Suomelle erittäin tärkeä.
Ville Itälä (kok.) istuu Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmässä (EPP-ED).