Vahvoja perusteita

Meitä pasifisteja voi olla vaikea ymmärtää. Odotimme jälleen turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon ilmestymistä kuin uusinta harrypotteria ja saimme toista sataa sivua puisevaa ja huonosti kirjoitettua tekstiä. Selonteossa kiertoilmaisut kukkivat ja sotilaat yrittävät selittää pohjimmiltaan järjetöntä työnkuvaansa parhain päin.

Muutaman vuoden välein sotalaitos joutuu nolaamaan itsensä laatimalla raportin, johon tuskin kukaan uskoo. Ei ole ihme, että monet poliitikot ovat halunneet päästä eroon koko selontekomenettelystä. Rauhanjärjestöjen näkökulmasta on kuitenkin tärkeää, että turvallisuuspolitiikasta keskustellaan ja päätöksentekoa raotetaan.

Uusimpaan selontekoon valmistautuminen alkoi Rauhanasemalla jo pari vuotta sitten. Rauhanliiton ja Sadankomitean turvallisuuspoliittinen työryhmä käynnisti työn analysoimalla, mitä asioita selontekoon tullaan nostamaan, muodosti vaihtoehtoisia näkemyksiä, tarkisti kantojaan ja suunnitteli vaikuttamistyötä. Ensimmäinen julkaisu, EU-Suomen turvallisuuspolitiikka, ilmestyi viime talvena. Kun valtioneuvosto julkisti selonteon, rauhanjärjestöt olivat poteroissaan valmiina.

Hallitus kiinnitti median huomion siihen, mitä sotilasliitto Natosta sanotaan. Uusin muotoilu sille, että Suomi pysyy sotilasliittojen ulkopuolella, on selontekokieltä naurettavimmillaan. Selonteon mukaan ”on olemassa jatkossakin vahvoja perusteita harkita Suomen Nato-jäsenyyttä.”

Näitä vahvoja perusteita selonteossa sitten luetellaankin kaikin mahdollisin sanakääntein. Naton huonoista puolista ei sanota mitään. Esimerkiksi minun mielestäni olisi vahvoja perusteita katsoa, että Suomen ei tule sitoutua Naton ydinasedoktriiniin enkä liioin usko Venäjän pitävän sotilasliiton tunkeutumisesta Karjalan tasavallan laitamille. Selontekomiehillä on ollut vielä vahvempia perusteita jättää tällaiset soraäänet huomioimatta.

Ainoa varaus jäsenyydelle asetetaan toteamalla, että jäsenyydestä päättämisessä poliittinen yhteisymmärrys on välttämätöntä ja kansalaismielipiteen huomioiminen tärkeää. Suomeksi tämä tarkoittaa sitä, että kansanäänestys ei kuulu selontekomiesten suunnitelmiin. Heitä tympii, kun Naton kannatus on pysynyt jokseenkin yhtä vähäisenä jo toistakymmentä vuotta. Vuonna 1997 alkaneeseen Nato-keskusteluun ei ole vuosikausiin tullut yhtään uutta argumenttia eikä uuden selonteon vahvat perusteet ole tässä suhteessa mikään poikkeus. Suomalaiset eivät sotilasliittoon halua ja hyvä niin.

Kömpelö Nato-lause jätti varjoonsa selontekomiesten todellisen tavoitteen. Viimeisellä tekstisivulla linjataan ovelasti, että puolustusmäärärahoissa otetaan vain huomioon vuotuiset kustannusmuutokset ja sotamateriaalin kallistumisen takia vuodesta 2011 alkaen tyrkätään kaksi prosenttia päälle. Selontekoon piilotettu viesti kuuluu: lisää asevarustelua.

Vaikka inflaatiotarkistukset ja pienet prosenttiluvut kuulostavat äkkiseltään kohtuullisilta, ne tarkoittavat loputonta asevarustelukierrettä. Jos aseet teknologian kehittyessä kallistuvat, niiden hankintamääriä pitäisi vähentää eikä ryhtyä sotateollisuuden sätkynukeksi. Julmaa ironiaa on se, että hallituksen sosiaaliturvaa uudistavassa komiteassa linjattiin samaan aikaan, että perusturvaan ei saa luoda indeksiin sidottuja menoautomaatteja. Ne kun voisivat tulla kalliiksi.

Selonteosta puuttuvat kokonaan toimenpiteet maailman varustelumenojen hillitsemiseksi. Vuonna 2007 maailmassa käytettiin noin 1300 miljardia dollaria asevarusteluun. Summa on täysin järjetön eikä edistä kenenkään hyvinvointia. Talouslaman kynnyksellä Suomen kannattaisi tehdä osansa ja pikemminkin supistaa puolustusmenoja. Jos kaikki noudattaisivat selontekomiesten logiikkaa, maailman varustelumenojen pitäisi kaksinkertaistua kerran vuosikymmennessä. Kuka sitä toivoisi?

Kalle Kallio on Suomen Sadankomitean puheenjohtaja

Tilaa Ydin! Kestotilaus 28€ / Opiskelijatilaus 20€ / neljä numeroa