Virkamiesten visiot ja valta

Globalisaatio on poliittinen prosessi, jossa eri tahot omalla toiminnallaan luovat globaalin todellisuuden. Globalisaatio ei ole ihmisten toiminnasta riippumaton ilmiö, vaikka pääministeri Matti Vanhanen tuntuu luulevan päinvastaista.

Muutama vuosi sitten Vanhanen antoi Valtioneuvoston kanslian talousneuvoston sihteeristölle tehtäväksi hahmotella Suomelle selviytymisstrategian globalisaation oloissa. Tehtävänanto perustui virheelliseen päätelmään globalisaatiosta ilmiönä.

Vanhasen toimeksianto poiki raportin, joka sai konsulttijargonilta kalkahtavan nimen "Osaava, avautuva ja uudistuva Suomi maailmantaloudessa" sekä myöhemmin kaksi jatko-osaa, joissa analysoitiin Euroopan tilannetta ja päiviteltiin, ettei ykkösosan laajaa yhteiskunnallista rakennemuutosta ollut kahdessa vuodessa saatu kokonaisuudessaan ajettua läpi.

Sinänsä kuiva ja siksikin kohtalaisen vähällä huomiolla sivuutettu pamfletti on osoittautunut kenties vaarallisimmaksi hyvinvointi- ja sivistysvaltion romutusohjelmaksi maamme historiassa. Vasemmistolla on ollut hankaluuksia paikantaa haastetta tähän kansalliseen
selviytymissaagaan.

Raportin voisi hyväksyä Elinkeinoelämän valtuuskunnan raporttisarjassa. Se on kuitenkin "puolueettoman" virkamiestyön tulosta. Kyseessä on todellista valtaa käyttävän virkamieseliitin visio siitä, miltä maamme tulevaisuus näyttää. Reaktiot raporttiin olivat paheksuvia, mutta kukaan ei lähtenyt kehittämään vaihtoehtoista skenaariota.

Kun tarkastellaan yhteiskunnassa käynnissä olevia keskeisiä uudistuskeskusteluja on helppo huomata, että Suomi maailmantaloudessa -selvitys asettaa tämän hetken poliittisen agendan.

Innovaatioyliopisto on malliesimerkki aiheesta, joka oli luettavissa raportista heti tuoreeltaan. Vastarintaan olisi kannattanut ryhtyä jo vuonna 2004. Sen kohteena olisi pitänyt olla raportin tarjoama uusliberaali malli kokonaisuudessaan, eivät sen yksittäiset osaset.

Jos tulevaisuuden visiointi aiotaan Suomessa vastaisuudessakin hoitaa virkamiestyönä, olisi paikallaan luoda virkamiehille poliittinen vastuu hengentuotoksistaan. Valtionhallinnon johtavat virkamiehet tulisi valita vaaleilla esimerkiksi kuuden vuoden toimikaudelle. Näin kansalaisilla olisi edes jonkinlainen sanavalta siihen, millaisessa yhteiskunnassa he elämänsä elävät.

Millaista Suomen globalisaatiopolitiikan sitten pitäisi olla? Ensinnäkin Suomi on mukana innovatiivisia kehitysrahoituslähteitä ajavassa maaryhmittymässä. Maaryhmittymä keskustelee muun muassa valuutanvaihtoveron toteuttamisesta ja veroparatiisien toimintaan puuttumisesta. Näitä Suomen tulisi aktiivisesti ajaa ensimmäisinä toimina markkinoiden suitsemiseksi. Samoin Erkki Tuomiojan ehdottamaa uutta kansainvälistä investointisopimusta pitäisi selvittää.

Rakennemuutoksesta, joka yhteiskunnassamme on käynnissä, pitää käydä laaja kansalaiskeskustelu. Nykyisellään poliittinen järjestelmä ja kansalaismielipide ovat reunahuomautuksia suhteessa kansalliseen selviytymistarinaan, jonka varjolla rakennemuutosta ajetaan läpi.Kotimaisessa politiikassa olisi paljon poliittista liikkumavaraa, mutta sitä ei haluta tai uskalleta käyttää.

Suuri kysymys hahmottuu kansavaltaisuuden ja välttämättömyyden politiikan välille. Päätoimittaja Tapani Ruokanen ehti Suomen kuvalehdessä jo todeta, että hänestä päätöksenteon oikeuttaminen kansalaismielipiteellä on aikansa elänyttä, koska kansalaisten arvot ovat liiaksi etääntyneet päätöksenteosta. Kovaa tekstiä, joka ansaitsee tulla haastetuksi.