Avautuva arabimaalima, eksynyt Eurooppa, sulkeutuva Suomi ?

Keväinen perussuomalaisten vaalivoitto nähtiin eri kommenteissa mahdollisuutena hyvään muutokseen. Huonokin kehitys oli toki yhtä mahdollinen. Toiveikkuus syntyi tulkinnasta, että kansalaiset olivat antaneet tukensa politiikan selkokielisyydelle ja halulle aikaansaada muutos tavanomaiseksi tulleen julkisanotun ja toteutetun politiikan avoimelle ristiriidalle. Vaikka kaikki puolueet olivat sitoutuneet pohjoismaiseen hyvinvointiajatteluun ja yhteiskunnallisen eriarvoisuuden vähentämiseen, tuloksena oli yksityistetty, ulkoistettu ja kilpailutettu hyvinvointivaltio kasvavine tulo- ja terveyseroineen. Nyt Jyrki Kataisen johtamalla kuuden puolueen hallituksella on ohjelmalliset eväät näyttää, että muutostoive on kuultu. Tasaisen tulonjaon ja yhteisesti rahoitettujen turvaverkkojen merkitys on erityisesti lamassa kansalaisten ja kansakunnan henkivakuutus.

Eurooppa-politiikassa suuria puolueita ei ennen vaaleja kiinnostanut EU:n demokratiavaje ja ilmeinen legitimiteettikriisi. Edesmennyt toimittaja Erkki Toivanen - jota muistan kunnioituksella ja hellyydellä - kirjoitti Ydin-lehdelle jouluna 2009, kuinka "Bryssel tuo mieleen kielletyn kaupungin, jonka temppeleissä papisto lukee loitsujaan, säätää lakeja suljettujen ovien takana ja tulkitsee toisilleen Rooman sopimusta, Euroopan liitonarkkia ja muita salakielisiä pyhiä tekstejä, joita kansalaiset eivät ymmärrä".

Sen sijaan, että Eurooppa-politiikassamme haettaisiin loitsujen tilalle ymmärrettävää puhetta, asemoitumista globaalien ongelmien ratkaisujen eturintamaan ja uutta ajattelua talouskasvun ja ihmiskunnan selviämisen suuriin kysymyksiin, kansalliset paineet tuottavat jankutusta vakuuksista. Pöydällä ovat kuitenkin niin euron kuin EU:n tulevaisuus. Kumpaakin aivan varmasti tarvitaan.

Vakuudet näyttäytyvät kaduntallaajalle mahdollisuutena saada oma saari Kreikasta. Ehkäpä odotuksissa on myös rantakaistale Portugalissa tai pitkä matka Tipperaryyn. Vaikka Perussuomalaiset ei ole hallituspuolue, muut näyttävät kääntyvän samaan suuntaan: sisäänpäin ja nurkkaan. Eristymisellä ei voiteta mitään. Ei edes aikaa.

Samaan aikaan muutoksen puhurit käyvät kovina muualla. Pohjois-Afrikasta alkanut ja myös muihin arabimaihin levinnyt vanhojen valtarakenteiden kaatuminen on valtava mahdollisuus. Vielä ei tiedetä, mihin suuntaan kehitys kääntyy. Demokratia ei ole mikään vientituote, jonka voi istuttaa pommitusten raunioille tai mielenosoituksissa kuolleitten muistolle. Sen on aina rakennuttava kansalaisten tahdosta ja sillä on oltava kansalaisten tuki.

Luin TAPRI:n (Tampereen yliopiston Rauhan ja konfliktintutkimuskeskus) julkaisusta [kurs]Impivaarasta pyramideille esimerkin muutoksen suunnasta, jonka toivon vahvistuvan. Itsemurhapommittaja iski koptikirkkoon Egyptissä kesken uuden vuoden messun. Eräs toimittaja kuvasi sitä: "On vaikeaa kuvitella likaisempaa, hirvittävämpää ja traagisempaa tapaa soittaa sisään uusi vuosikymmen."

Mutta ihmiset voivat valita myös toisin. Paikalliset muslimit muodostivat ihmismuurin kirkon ympärille voidakseen varmistaa kristittyjen jumalanpalveluksen turvallisuuden. Sama teko vastavuoroisena nähtiin Tahirin aukiolla massamielenosoitusten aikaan, kun kristityt muodostivat ihmismuurin turvatakseen muslimien rukoushetken. He eivät sitoneet itseensä pommeja. He muodostivat keskinäisen kunnioituksen voimakentän.

Vanhan musiikin taitaja ja orientin ymmärtäjä, muusikko ja kapellimestari Jordi Savall painottaa ymmärtämisen tekojen lähtökohtana menneisyyden tutkimista, menneisyydestä löytyy aina avaimia nykyisyyden ongelmien ratkaisemiselle. Ymmärrys ei tule ulkoa opituista teksteistä vaan kyvystä mennä sisään lähtökohtiin. Vanhojen kivitaulujen varoitusten ymmärtäminen olisi voinut säästää paljon Japanin tuhoisassa tsunamissa.

Meissä kaikissa on hyvän tekemisen mahdollisuus. Jos tätä ei usko, kannattaa mennä katsomaan Aki Kaurismäen Le Havre. Ydin on muuten mielipidelehti . Voi olla, että mielipiteet menevät verolle. Se vahvistaisi suunnanmuutosta sulkeutuvaan Suomeen.