Harmaata politiikkaa

Harmaalla taloudella tarkoitetaan sinänsä laillista toimintaa, josta ei kuitenkaan suoriteta lakisääteisiä maksuja tai veroja. Sen suuruudeksi Suomessa arvioidaan lähes seitsemän prosenttia bruttokansantuotteesta, mikä tarkoittaisi vuosittain noin viiden miljardin euron veromenetyksiä.

Valitettavasti poliitikkojen "harmaan talouden vastaisen taistelun" tehtävänä näyttää olevan enemmän poliittisten irtopisteiden kuin verojen kerääminen. Politiikkaan kuuluu, että tarvittaessa tosiasiat antavat tilaa tarkoituksenmukaisuudelle. Niinpä keskustelu pyörii lähinnä harmaan palkkatyön ympärillä yhtään surematta, että melkoinen osa pimeästä rahasta on pääomatuloa.

Harmaa talous myös esitetään mielellään liittyväksi ulkomaalaiseen työvoimaan. Näin avautuu mahdollisuus asemoitua komeasti "rehellisen suomalaisen työmiehen" puolustajaksi. Siinä sitten helposti unohtuu, että talousrikollisuuden puuhamiehistä merkittävä osa on suomalaisia. Liioin ei muisteta, että erityisesti siirtotyöläisten kohdalla taustalla on usein työntekijöiden haavoittuvan aseman hyväksikäytöstä, ja että sillekin pitäisi yrittää tehdä jotakin.

Vielä on edullista kuvata harmaa talous irrallaan muusta "rehellisestä suomalaisesta" elinkeinoelämästä, vaikka todellisuudessa hämärät ja päivänvaloa kestävät työmarkkinat kietoutuvat yhteen - harmaat yritykset löytyvät samoista alihankintaketjuista kuin lainkuuliaisetkin, palkat saatetaan maksaa osittain verokirjalla ja tavallista on, että tilinauhassa asiallisesti ilmoitettu ennakkoperintä on jäänyt tilittämättä eteenpäin. Ponnekkaan paheksunnan alle hukkuu sopivasti sekin, miten oma laituriremontti hoitui tutun kirvesmiehen kanssa ilman verokirjaa.

Lue lisää Ytimen numerosta 3/2011