Hoitotyön paradoksit

Katja Ihamäki

21/12/2009

Kristiina Koivunen: Taiteilijatreffit sota-alueella - Like 2009, 156 s.Kristiina Koivunen: Taiteilijatreffit sota-alueella - Like 2009, 156 s.

Matkakuvauksia ilmestyy runsain määrin, mutta harvoin saa perehtyä johonkin kansan ryhmään tai alueeseen yhtä asaintuntevasti kuin Kristiina Koivusen raporteissa. Hän on tiedottanut kurdien tilanteesta jo lähes 15 vuoden ajan. Kansalaisaktivistina toiminut Koivunen on vakuuttanut osaamistaan väitöskirjallaan Kurdien terveysolosuhteista. Lisäksi hän on yhdistänyt tiedettä ja arjen kokemuksia ansiokkaasti myöhemmin sekä artikkeleissaan että matkakuvauksissaan.

Tuoreessa teoksessaan Taiteilijatreffit sota-alueella. Vahvaksi sijaistraumatisoitumisen jälkeen Koivunen reflektoi omia kokemuksiaan kriisi olosuhteissa kurdien keskuudessa Turkissa ja Irakissa. Tähän alueeseen hän yhdistää myös omaa työskentelyään Helsingin kaupungin asunnottomien sosiaalitoimistossa. Eri vaiheita läpikäydessään hän pohtii kokemusten vaikutusta omaan psyykkeeseensa ja toimintaansa. Sijaistraumatisoimiselle altistuminen myös esimerkiksi toimittajien työssä on saanut huomiota viime vuosina työmatkoilta Lähi-idässä. Toisaalta kirjailija ei tee selkoa kuka hänen tilanteensa on määritellyt ulkopuolinen asiantuntija vaiko hän itse. Joka tapauksessa seuraukset ovat vakavia ja niiden syiden pohdinta myös työntekijöillä, jotka tekevät työtään yksin, on merkittävää. Heiltä puuttuu työyhteisö, joka usein auttaa kokemusten jakamisessa. Myös rajojen asettaminen kokonaisvaltaisessa työssä asettaa tekijälle erityisiä haasteita. Työn mielenkiintoisuus hämärtää varsinaisen työn ja vapaa-ajan erottamista toisistaan. Koivusen tehtävän haastetta kuvaa hänen kommentinsa äänen antaminen alistetuille ihmisille sekä oikeudenmukaisuuden lisäämisen.

Teoksen kerronta on pääosin sujuvaa. Paikoin tekstin puhekielenomaisuus hieman hämmentää lukijaa, kun tuotos on kuitenkin pääosin kirjakieltä. Joissain paikoin häiritsi Suomessa tapahtuvan sosiaalialan työn yksinkertaistaminen rattaan mekaaniseksi osaksi, jolla ei ole juuri mahdollisuutta vaikuttaa omaan toimintaansa. Kuitenkin ihmisläheinen työ koetaan usein antoisaksi erilaisista haasteista huolimatta. Tärkeää on kuitenkin kyseenalaistaa organisaation muutosten mielekkyyttä kuten Koivunen tekee. Kirjan paras anti henkilökohtaisesti oli kriisistä selviytymisen analysointi. Tässä kirjailija tarjoaa muiden käyttöön omia hyväksi kokemiaan käytäntöjä sekä oivalluksia, joita hän on löytänyt niin kirjallisuudesta kuin harrastuksistaan. Koko prosessin kirjoittaminen auki kriisiytymisestä tasapainon löytämiseen on vahvistava kokemus, sen kirjailija tarjoaa myös lukijalle.

Tilaa Ydin! Kestotilaus 28€ / Opiskelijatilaus 20€ / neljä numeroa