Ihan tavallinen Venäjä

Arja Alho: Suomen Pankin ulkopuolella oleva Snellmanin patsas innoittaa minua kysymään venäläisyydestämme. Arwidsson aikanaan muotoili sen näin: ”Ruotsalaisia emme ole, venäläisiksi emme halua tulla, olkaamme siis suomalaisia!”

Pekka Sutela: Snellman ei muuten hyväksynyt Arwidssonia ollenkaan! Ilja Repin kuoli Suomessa, vaikka ei koskaan saanut Suomen kansalaisuutta. Eino Kalima ohjasi aikanaan Anton Tsehovia perinteiseen tapaan Kansallisteatterissa. Suomalaiset historioitsijat kiistelevät yhä, oliko autonomian aika meille hyväksi vai pahaksi kun taas venäläiset voisivat kiistellä, oliko tataarien ies hyväksi vai pahaksi. Suomalaiset historioitsijat kiistelevät yhä, oliko autonomian aika meille hyväksi vai pahaksi, kun taas venäläiset voisivat kiistellä, oliko tataarien ies hyväksi vai pahaksi. Mutta instituutiot, jotka meille tulivat autonomian aikana kuten myös arkkitehtuuri, nehän olivat saksalaisia!

Valtiot ovat poliittisia yksiköitä. Eivät tavalliset ihmiset eikä edes intelligentsia ajatelleet olemmeko suomalaisia vai venäläisiä. Eivät tavalliset ihmiset eikä edes intelligentsija ajatelleet, olemmeko suomalaisia vai venäläisiä. J.L. Runeberg oli hyvin tyytyväinen venäläinen, jos Matti Klingeen on uskominen. Se mikä on ruotsalaista, mikä venäläistä ja mikä suomalaista on minusta ihan toissijainen kysymys. Se mikä on ruotsalaista, mikä venäläistä ja mikä suomalaista, on minusta ihan toissijainen kysymys. Ei sellaista erottelua tehty edes kaksisataa vuotta sitten.

AA: Monissa eri Suomen tulevaisuusstrategioissa on asetettu tavoitteeksi, että Suomen tulisi olla johtava Venäjä-asiantuntija.

PS: Ei meistä voi koskaan tulla johtavaa Venäjä-tuntijaa! Perusvire on tietenkin se, että Venäjä itse on johtava Venäjä-asiantuntija. Kun olimme EU:n piirissä kertoneet, että meillä on osaamista, tähän huutoon piti myös vastata.

Lue haastattelu kokonaisuudessaan Ytimen numerosta 1/2010.

Tilaa Ydin! Kestotilaus 28€ / Opiskelijatilaus 20€ / neljä numeroa