Jemenin kriisi – terrorismia vai huonoa hallintoa?

Kansainvälisen Jemenin avustuskokouksen aattona tammikuussa Jemenin ulkoministeri Abu Bakr al-Qirbi kertoi lontoolaisyleisölle, miksi Jemen on oiva maaperä terrorismin kasvulle.

Jemen oli ollut koko maailman otsikoissa loppuvuodesta 2009 kun ilmeni, että Yhdysvalloissa lentokoneen räjäytystä yrittäneen nigerialaisen Umar Abdulmutallabin oleskelu Jemenissä viittasi yhteyksiin al-Qaidan kanssa.

- Maan 23-miljoonainen väestö kasvaa nopeasti, ja 65 prosenttia jemeniläisistä on alle 25-vuotiaita, ulkoministeri Qirbi aloitti.

- Jokainen alle 25-vuotias on luonnostaan kapinallinen. Kapinahenki kasvaa nuoressa, jos hän ei saa työtä, eikä hänellä ole tulevaisuutta. Siksi sellaiset nuoret on helppo radikalisoida, ulkoministeri totesi. Ulkoministeri oli tullut Lontooseen pyytämään länsimailta avointa shekkiä maansa asioiden kuntoon panemiseksi.

Avustuskokouksen tarkoituksena oli sopia tulevien avustusvarojen käytöstä. Neljä vuotta aiemmin oli samanlaisessa konferenssissa sovittu miljoonista euroista maan kehityksen ja alueellisen turvallisuuden turvaamiseksi. Vuoden 2009 lopulla huomattiin, että tilanne Jemenissä oli ulkomaisesta tuesta huolimatta vain pahentunut. Saman vuoden alussa Saudi-Arabian ja Jemenin al-Qaidat olivat ilmoittaneet yhdistyvänsä, sisällissota Jemenin pohjoisosassa jatkui viidettä vuotta, ja etelän maakunnissa voimistui liike pääkaupunki Sana'an hallintoa vastaan. Lisäksi ulkovaltoja huolestuttivat Somaliassa kytevän radikalismin tilanne ja kansainvälistä kauppaa uhkaavan merirosvouden yhteydet Jemeniin. Jemenin kriisiä syvensi avustajamaiden silmissä maan öljy- ja vesivarojen ehtyminen lähivuosina, ja akuutin ongelman muodosti myös valtionkassan tyhjentyminen. Palkanmaksun päättyminen voi viedä luhistuvaksi valtioksi arvioidun maan hajoamispisteeseen.

Konferenssissa jäi silti epäselväksi, mitä avustajamaat saivat Jemenin hallinnolta tällä kertaa myönnytyksinä. Maan edustajien palattua kotimaahan joukko uskonnollisia johtomiehiä uhkasi julistaa "pyhän sodan" yhdysvaltalaisia vastaan, mikäli nämä lähettävät maahan joukkojaan terrorismin vastaisen taistelun nimissä. Myös hallitus vakuutti, että se ei tule päästämään ulkomaalaisia alueelleen, vaikka vasta kuukautta aiemmin oli amerikkalaisella kauko-ohjattavalla lennokilla isketty Jemenin eteläosassa sijaitsevaan Abyanin maakuntaan ja surmattu oletettuja al-Qa'idan taistelijoita. Valtion hallussa oleva media kielsi amerikkalaisten mukanaolon, vaikka yleisesti tiedetään, ettei jemeniläisillä ole tällaista teknologiaa. Myöhemmin Jemenin hallitus joutui lisäksi myöntämään, että iskussa kuolikin siviilejä.

Lontoon konferenssissa muodostettiin "Jemenin ystävien" ryhmä, jonka tehtävänä on valvoa luvatun avun toteutumista ja käyttöä. Koska ulkovaltojen ei käytännössä ole mahdollista valvoa esimerkiksi Jemenin armeijan toimintaa, avustajamaat voivat tehdä vain pitkän aikavälin arviointeja maan kehityksen suunnasta. Tällainen tilanne sopii hyvin maan itsevaltaiselle presidentille Ali Abdulla Salehille.

Uusi selitys, vanhat kujeet

Ulkoministeri Qirbin selitys kansainvälisen terrorismin kasvulle Jemenissä pohjautui toki tosiasioille. Hän jätti kuitenkin mainitsematta valtion roolin nuorisotyöttömyyden kasvussa, koulutusjärjestelmän romahtamisessa ja ulkomaisten jihadistien vapaassa toiminnassa. Koulutussektori saa maan budjetista vain 16 prosenttia, vaikka väestöstä peräti puolet on alle 18-vuotiaita. Suuret koululuokat ja koulurakennusten puute on johtanut kaksivuorojärjestelmään useimmissa kouluissa. Yliopistotutkinnolla nuori voi päästä julkisen vallan leipiin vain vanhempien suhteilla. Niinpä nuorista valtaosa mittaa katuja ja kiroaa hallitusta. Samanaikaisesti hallitus on sulkenut silmänsä uskonnollisten koulujen leviämiseltä. Uskonnolliset koulut ovat taloudellisesti houkuttelevia köyhille perheille, mutta ne levittävät yhteiskunnan kannalta vaarallista maailmankuvaa nuorison parissa.

Kaksi kolmannesta entisen Etelä-Jemenin väestöstä on ryhtynyt vaatimaan oman itsenäisen valtion palauttamista. Etelän liikkeeksi kutsuttu verkostomainen toimintafoorumi lähti liikkeelle armeijasta vuoden 1994 sisällissodan jälkeen syrjäytettyjen upseerien protesteista, joihin nuoret työttömät pian yhtyivät. Rauhanomaisen liikkeen yhteenotoissa hallituksen kanssa kuoli yksinomaan viime vuonna 150 ihmistä, joista suurin osa mielenosoittajia. Myös jäljelle jäävä kolmannes kannattaa kuitenkin liikkeen päämääriä: korruptiosta vapaata hallintoa, kansalaisoikeuksien kunnioittamista ja luonnonvarojen käyttöä kehitykseen eliitin pönkittämisen sijaan.

Samalla viime vuosien aikana maahan on vapaasti virrannut niin Afganistanissa ja muissa "pyhän sodan" kohteissa taistelleita nuoria miehiä kuin uskonnollisiin kouluihin tulevia nuorukaisia. Monet Jemenin maaperällä suoritettuihin terrori-iskuihin osallistuneista ja jopa tuomituista vangeista kulkee nyt vapaalla jalalla, vaikka presidentti oli luvannut pitää heidät lukkojen takana. Muun muassa Saudi-Arabian puolelta on saapunut entisiä Guantánamon vankeja. Hallituksen 2000-luvun alussa lanseeraama terroristien parannuksenteko-ohjelma toimi lähinnä nopean vapauttamisen väylänä. Tiedustelupalvelu toki seuraa heidän liikkeitään, ja siksi onkin kysymyksiä herättävää, miksi al-Qaidaa kitketään ilmaiskuilla, kun heidät voitaisiin vain käydä pidättämässä kotoaan.

Sotatoimia omia kansalaisia vastaan

Jemenin talous on kuralla huonon hallinnon, korruption ja sotatoimien vuoksi , joita armeija on käynyt vuodesta 2004 asti houthilaisiksi kutsuttua pohjoisosan shiialaista zaidi-ryhmää vastaan. Ryhmä on saanut nimensä al-Houthin veljeksistä, joiden perustama ryhmä nousi 2000-luvun alussa Sana'an hallintoa vastaan yritettyään turhaan saada valtiovallalta apua alueellaan kasvaneen vihamielisen wahhabilaisuuden kitkemiseksi. Wahhabismi tulee naapurimaasta Saudi-Arabiasta, jossa shiiojen sortaminen on vanhastaan tuttua. Zaidismi puolestaan on shiialaisuuden haara, jota esiintyy vain Jemenissä, ja jolla ei opillisesti tai poliittisesti ole yhteyksiä Iraniin. Zaideja on jemeniläisistä kolmannes, loput ovat sunneja.

Konflikti riistäytyi käsistä, kun presidentti Saleh lähetti armeijan murskaamaan kapinan. Tätä kirjoitettaessa tulitauolla oleva sota on johtanut 200 000 ihmisen pakolaisuuteen, tuhonnut kokonaisia kyliä, ja Saleh on kutsunut myös Saudi-Arabian armeijan taistelemaan Jemenin maaperällä "Iranin tukemia shiialaisia" vastaan, kuten hallitus ilman mitään todistusaineistoa väittää.

Yhdellä sektorilla hallitus on onnistunut niittämään menestystä. Valtiovalta on satsannut uudella tavalla propagandakoneistoonsa, ja niinpä virallinen totuus väkivaltaisuuksista saadaan levitettyä entistä nopeammin. Osansa tässä on työpaikoilla järjestettävillä kokouksilla, joissa annetaan ajankohtaisille poliittisille tapahtumille "oikea" tulkinta naapurustolle ja lähipiirille levitettäväksi. Myös runsaaseen sanomalehtitarjontaan on ilmestynyt uusia lehtiä. Yhteistä uusille lehdille on virallisen totuuden levittäminen ja yhteydet tiedustelupalveluun. Uusi muoto propagandasodassa ovat myös "tutkijat", joita valtiolliset uutispalvelut palkkaavat. Heistä tunnetuin, Abduleha al-Shaya, on todellakin al-Qa'ida-tuntija, mutta ei niinkään tutkimustensa kuin suorien kontaktiensa ansiosta. Al-Shaya on CIA:n terrorismin tukemisesta etsintäkuulutetun pahamaineisen Abdulmagid al-Zindanin lanko ja presidentin yhdyshenkilö al-Qa'idan suuntaan.

Jemeniläiset katsovatkin uutisensa satelliittikanavilta, ja erityisesti libanonilaisen Hizbollahin al-Manar -kanava ja Lontoosta lähettävä Aden TV ovat suosittuja, sillä kotimaisen median kontrolli journalistien pidätyksien, kriittisten verkkolehtien häirinnän ja opposition sanomalehtien sulkemisen kautta on lähes täydellistä.

Kun presidentti Salehkin on yhtynyt lupaamaan "pyhää sotaa" maan asioihin puuttumista vastaan, voi odottaa, että väkivalta koko ajan laajenevaa oppositiota vastaan jatkuu. Myöhemmin tänä vuonna Riadissa kokoontuneet "Jemenin ystävät" vakuuttivat uudelleen tukeaan Salehille. Avustuskokousten tuloksiin pettyneet jemeniläiset ovatkin todenneet, että ulkomaat pelastivat johtajan, eivät kansakuntaa. Kun demokratia ja kansalaisvapaudet jälleen saavat odottaa, voi kysyä, millaisen vaarallisen viestin länsimaat taas lähettävät arabimaiden kasvavalle nuorisolle.

Tilaa Ydin! Kestotilaus 28€ / Opiskelijatilaus 20€ / neljä numeroa