Kauppaa ydinaseilla

Intian ja USA:n välinen ydinteknologian kauppasopimus hyväksyttiin ydintuottajamaiden järjestö NSG:ssä syyskuussa. Pääministeri Singh voitti heinäkuussa äärimmäisen niukasti Intian parlamentin tuen sopimusluonnokselle. Kansainvälinen atomienergiajärjestö IAEA sopi jo aiemmin Intian kanssa sen siviililaitosten valvonnasta. Sopimuksen hyväksyttäminen syksyllä USA:n kongressissa saattaa jäädä presidentti George Bushin hallinnon viimeiseksi voimanponnistukseksi.

123-kauppasopimuksen on nähty murtavan YK:n ydinsulkusopimuksen perusteita. Intia onkin pysytellyt visusti ydinsulkusopimuksen ulkopuolella. Kahdenvälisen kauppasopimuksen perusteella Intia saa poikkeusaseman, joka vapauttaa ydinmateriaalien ja teknologian viennin Intiaan. Intiaa ei painostettu ydinsulkusopimuksen jäseneksi, eikä sitoutumaan ydinkoekieltoon tai aseriisuntaneuvotteluihin.

Yksittäiset poliitikot, tutkijat ja rauhanliikkeet ovat arvostelleet sopimusluonnosta voimakkaasti. Todennäköisimmän vastustajan, Kiinan lopullinen linja on suuri arvoitus. Venäjä ja Ranska ovat jo valmistelleet vastaavat kauppasopimukset Intian kanssa. Jopa Intian kanssa strategisessa varustelukierteessä oleva Pakistan uskoo tulevaisuudessa itse hyötyvänsä Intian poikkeusratkaisusta.

Ydinasediplomatiaa

Sopimus repii NSG:tä. EU:n komissio osallistuu NSG:n toimintaan, mutta pysyttelee hiljaa. EU:n puheenjohtajamaa Ranska ei toimi omia intressejään vastaan. Suomi on yksi NSG:n 45 jäsenmaasta. Vielä elokuisessa NSG:n kokouksessa Uusi Seelanti, Sveitsi ja EU-maista Irlanti, Hollanti ja Itävalta sekä Norja harkitsivat keinoja sopimuksen pysäyttämiseksi. Ne saivat täysin yllättäen rinnalleen toistakymmentä maata.

Intia on käynyt hiljaista diplomaattista kampanjaa sopimuksen puolesta. Sen edustajat ovat vierailleet kaikkien 45 NSG-jäsenmaan ministeriöissä varmistaakseen, ettei elokuun kokouksessa kuulla kritiikkiä. Presidentti Bushin on ollut määrä soittaa kaikille valtionpäämiehille. NSG:n
päätöksenteko tapahtuu konsensuksella, jolloin yhdenkin maan vastustus voi kaataa hankkeen.

Elokuun alussa YK:n ydinvalvontavirasto IAEA:n hallintoneuvosto myöntyi 123-sopimuksen edellyttämiin valvontajärjestelyihin. Valvonta ei ulotu Intian sotilaallisiin ydinlaitoksiin ja -materiaaleihin. Intian ulkoministeriö totesi IAEA-sopimuksesta, että se ei estä Intiaa jatkamasta ydinaseensa kehittämistä ydinasekokeella.

Hurja tavoite

Intialla arvioidaan olevan 50 -60 ydinkärkeä, mutta se tuskin kykenee vetypommin tai fissioaseen jatkokehittämiseen ilman koeräjäytyksiä. Maa tähtää "vähimmäispelotekyvyn" luomiseen, joka käsittäisi sotilaslähteen mukaan vuoteen 2010 mennessä jopa 300-400 fissio- ja vetypommia. Kiinalla arvioidaan olevan 250 ydinkärkeä. Pommien kuljettamiseen Intialla on sekä ohjuksia, pinta-alus- ja sukellusvenekalustoa sekä lentokoneita. Intia hankki plutoniumin ensimmäiseen pommiinsa vuonna 1974 rikkomalla Kanadan kanssa tekemäänsä sopimusta sille toimitetun reaktorin rauhanomaisesta käytöstä.

Intia saattaa kolkuttaa pian uudelleen NSG:n ovea vaihdettuaan ylleen kunniallisen, NSG-kerhon jäsenyyttä hakevan ydinvoimakauppiaan asun.

USA:n ja Intian sopimuksella on laajoja heijastusvaikutuksia. Usko ydinaseeseen ydinvoiman bonuksena vahvistuu. Ydinsulkusopimuksen ja luonteeltaan vahvemman IAEA-valvontasopimuksen allekirjoittanut Iran voi saada tukijoita vastustaessaan YK:n, USA:n ja EU-maiden sille asettamia pakotteita. Intian verivihollinen, äärimmäisen epävakaa ja [lih]A. Khanin salakaupparenkaan tahraama Pakistan löytää apua tukalaan tilanteeseensa.