Kumous!

Markkinat kaatavat hallituksia. Velkakriisi on ottanut uuden ilmiasun: poliittisen kriisin. Näin Espanjassa, Italiassa, Kreikassa, Portugalissa, Irlannissa, Slovakiassa, Sloveniassa ja Latviassa. Eurooppaministerimme Alexander Stubb ehdottaa AAA-kerhoa: luottoluokittajille kaikki valta! Tähän sopisi kuin nenä päähän hänen oma lausahduksensa Pohjoismaitten Neuvoston kokouksesta.

Kun poliittinen kriisi - alustettuna velkakriisillä, jonka synnytti finanssikriisi - alkaa levitä, kukaan ei ole AAA-turvakammiossa. Kaikki ovat yhtä uhanalaisia. Kun euroalueen yhteisvastuu on kielletty kolmasti, ja aika käytetty EU:n ja euroalueen tulevaisuuden kannalta mitättömään Kreikkaan (veropohjan laajentaminen ja korruption kitkentä tuskin onnistuu, kun työtä ja toimeentuloa ei virallisessa taloudessa ole tarjolla), luottamuspääoma tulevaisuuden suhteen on siirtynyt Euroopan Keskuspankin harteille. Politiikan kriisi saa loppusilauksensa.

Kukaan tuskin jää kaipaamaan Italian pääministeri Silvio Berlusconia, mutta silti markkinavoimat saati EU eivät ole soveliaita käyttämään valtaa demokratioissa, joissa valta kuuluu kansalle. EU-kriittisyys demokratiavajehuolineen on pullahtanut ulos mankelista EU-vastaisuutena ilman demokratian häivää, vaikka kaikki ongelmat ja niiden ratkaisut edellyttävät pikemmin enemmän Eurooppaa kuin vähemmän.

Eivätkä markkinat edes tiedä, millaista on oikea tai väärä politiikka. Ne tietävät vain, mistä mitataan ulos lyhyet voitot. Yhteiskuntien ja kansantalouksien poliittisessa johtamisessa säikyn rahan perässä juokseminen hävittää kaiken kestävän ja hallitun kehityksen: politiikan paraatilajin. Emme voi edes väitellä sosiaalisesti oikeudenmukaisista tai ekologisesti ratkaisuista saati tehdä niitä. Markkinat eivät osaa tällaisia kysymyksiä valittavaksemme muotoilla.

Toisin oli ennen. Vallankumoukset kumpusivat oikean maailman oikeista kokemuksista ja unelmista paremmasta yhteiskunnasta. Ehkä ne eivät ole olleet lopputulokseltaan nykyisiä markkinakumouksia erityisempiä. Vallalla on nimittäin taipumus turmella ja vallankumouksella syödä lapsensa. Mutta ainakin ne olivat elävien ihmisten sydänverellä tehtyjä eivätkä diilerihuoneitten tietokoneruutujen kalpeassa valossa päätettyjä. Niissä on ollut oppimista ja erehtymistä, joista syntyy ihmisen mittakaava muutoksissa.

Nicaragualla oli mahdollisuutensa (Jussi Pakkasvirran analyysi Latinalaisesta Amerikasta), mutta silloin se ei käynyt Yhdysvalloille. Ehkä Venäjälläkin oli mahdollisuutensa (Antero Eerolan analyysi). Arabikevät on toki aikaansaanut vallanvaihdoksia, mutta onko sittenkään tulossa demokratiaa vahvistavia muutoksia? Syyrian tilanne kärjistyy päivä päivältä (Ari Kerkkäsen analyysi).

Espanjan vihaiset ja Wall Streetin telttailijat saattavat sittenkin panna liikkeelle jotain, jota emme vielä näe. Voi olla, että eettinen vallankumous ahneutta ja talouden ylivaltaa vastaan voi sittenkin kaataa mahtavat. Mahtavia ovat ne vajaa 150 yritystä, jotka pitävät globaalivaltaa. Ne eivät tuota elintarvikkeita, tietokoneita, autoja tai mitään arkielämässä tarvittavaa: ne ovat finanssialan globaaliyrityksiä. Globalisaatio uusliberalistisessa kaavussaan ei kaatunutkaan vuoden 2008 finanssikriisissä, eikä uusia pelisääntöjä tullut, vaan sama meno jatkuu. Poliitikot maksavat laskua luottamuksen menetyksenä. Syntyi puhetta ja odotuksia, mutta ei päätöksiä ja toimeenpanoa.

Onneksi meistä jokainen on vapaa tekemään toisin - kanssaihmisinä. Pekka Elomaa voimaannuttaa työpajoillaan. Kuvataide voi mennä vanhainkotiin, ja teatterissa voi kuulla kovaa poliittista puhetta. Eettisen kumouksen kasvuala on muualla kuin poliittisissa puolueissa, ja siksi se tulee voimistumaan.

Ydin-lehti on ilmestynyt 45 vuotta. Hengen voima on ollut markkinoita sitkeämpi. Tästä kiitos kaikille Ydin-lehden tekijöille ja lukijoille eri vuosikymmeninä. Meillä on tehtävä: Ydin-lehden on laajettava ja kasvettava! Tartu tilauskuponkiin!