Mahdollisuus konkurssiin supistaisi yliopistoverkkoa

Yliopistolakiesitykseen sisältyy mahdollisuus yliopistojen konkurssikelpoisuudesta. Se saattaa aiheuttaa yliopistoverkoston ”luonnollista” supistumista.

Mahdollisuus yliopistokonkursseihin sisältyy erityisesti lain lukuun seitsemän, jossa määritellään yliopistojen vastaavan varallisuudellaan toimintansa edellytyksistä. Julkisiksi oikeushenkilöiksi muuttuvien yliopistojen konkurssikelpoisuuteen päädyttiin jo lain valmistelussa. Vararikon nähtiin liittyvän lakimuutoksen yleiseen uskottavuuteen.

Vaikka konkurssiaaltoa on tuskin odotettavissa, jo itse mahdollisuus taloudellisesta vararikosta voi johtaa erilaisten hallinnollisten mekanismien kautta kansallisen yliopistoverkon supistumiseen. Konkurssimahdollisuus ohjaakin uusien hallintojohtosääntöjen suunnittelutyötä.

Lakiesityksen jälkeen korkeakoulusektorin ja oppiaineiden supistamistaminen voidaan tehdä ilman prosessia hidastavaa poliittista ja moraalista keskustelua. Supistaminen tapahtuu ”luonnonvalinnan” kautta ”välttämättömänä” yksikköjen toiminnan ajautuessa taloudelliseen umpikujaan. Vakaalla pohjalla olevat yksiköt säilyvät ja alkavat todennäköisesti houkutella suojiinsa heikompien yksikköjä tai niiden osia – ja vahvistuvat näin entisestään.

Keksintöjen kaupallinen hyöty

Sivistysyliopisto elää kuitenkin juuri näkökulmien moninaisuudesta. Eri tieteenalojen opetusta ja tutkimusta painotetaan eri yksiköissä eri tavoin, ja niiden välinen keskustelu vahvistaa kansainvälistä kilpailukykyä ja kehittää kansallisen tieteen kenttää.

Konkurssikelpoisuuteen liittyviä seikkoja voidaan tarkastella muun muassa korkeakoulukeksintöjä koskevan lain näkökulmasta. Laki kytkee tiedon tuotannon tulokset osaksi yliopistojen uutta taloutta, ja se nähdään osaksi yliopistojen taloudellisen pohjan vakauttamista.

Korkeakoulukeksintöjä koskeva laki pyrkii siihen, että keksintöjen kaupallinen hyöty jaetaan niin tutkijoiden kuin korkeakoulujen kannalta tarkoituksenmukaisella tavalla. Tutkimus yliopistoissa muuttuu entistä enemmän korkeakoulujen ja niitä tukevien ulkopuolisten tahojen väliseksi yhteistoiminnaksi. Euroopan unioni ajaa tätä vahvasti.

Tuella on kuitenkin myös hintansa. Ulkopuolisille ollaankin antamassa suurta roolia yliopistojen hallinnossa.

Herää kysymys keitä nämä ulkopuoliset tahot ovatkaan? Esimerkiksi Jyväskylän yliopiston uusimmissa strategiasuunnitelmissa yhteiskunnallista yhteistyötä ei tehdä kansalaisyhteiskunnan vaan yritykset kanssa.

Olli-Pekka Moisio on filosofian assistentti ja Ilkka Kauppinen sosiologian yliassistentti Jyväskylän yliopiston yhteiskuntatieteen ja filosofian laitoksella.

Tilaa Ydin! Kestotilaus 28€ / Opiskelijatilaus 20€ / neljä numeroa