Media peilaa vaihtoehdottomuutta

Rahapeleihin erikoistunut suomalaisyhtiö pyrkii Jokeri-hahmollaan saamaan huomiota erityisesti nuorten keskuudessa. Hahmo onkin herättänyt jonkin verran keskustelua esimerkiksi netissä. Jokeri on pelle ja villi kortti, jonka kritiikkiin tv-katsojien on mahdollista ladata kaikki se energia, joka muuten ei näytä löytävän kohdettaan.

Toisin kuin aikanaan zombilookillaan ihastuttanut Lordi, Jokeri ei kykene tarjoamaan näköaloja. Se kertoo ikävistä asioita paljaasti ja suoraan. Se on ikkuna yhteiskuntaan ja ehkä jopa minuutemme peili.

Media sellaisenaan ei kuitenkaan ole enempää ikkuna kuin peilikään. Sen oma rooli jää niin mainoksissa, televisiouutisissa kuin lööpeissäkin helposti näkymättömiin. Medialla on kuitenkin suuri merkitys sille, mistä vinkkelistä yhteiskuntaa ja itseämme sen jäsenenä katsomme. Veikko Pietilä kirjoitti aikanaan ikkunametaforasta todeten, että samalla kun media toden totta avaa näkymän, se myös erottaa. Toisin sanoen asiat näyttävät tapahtuvan ikään kuin erillään ja riippumatta meistä.

Objektiivisuuden harhasta on ollut vaikea irrottautua. Poliitikot ovat kuitenkin vähä kerrassaan tunnistaneet tämän puolen viestintää ja tarjonneet siksi omat aiheensa medialle sopivassa muodossa, nyttemmin esimerkiksi kasvavasti myös tarinoimalla yksityiselämästään. Myös kansalaisliikkeet rakentavat nykyisin kampanjoitaan siten, että ne ylittäisivät uutiskynnyksen. Median uudenlainen valta löytyykin tästä aiheita ja kuvakulmia sisään imevästä mekanismista, eikä niinkään ulos työnnetyn informaation vääristyneisyydestä.

Media ei ole intresseistä vapaa

Kun jotkut väittävät tiedon luotettavuuden esteeksi sen, että media käyttää tietolähteenä toisissa medioissa julkaistuja juttuja ja anonyymeiksi jääviä lähteitä, en näe tätä erityisenä uhkana demokratialle. Kuinka esimerkiksi journalismi voisi muuten toimia, onhan se osa jo medioitunutta yhteiskuntaa? Jos journalismi ei toimisi omalla logiikallaan tapahtumia uutisoiden, tarinoita kertoen ja keskustelua herättäen, ei sitä ehkä olisi olemassakaan. Tai se olisi pahassa kriisissä. Jos tämä argumentti ei tyydytä, vilkaistaan edes journalismin historiaa.

Journalismin ihanteet syntyivät alun perin porvariston tarpeesta luoda valtiovallasta irtautunut julkisen keskustelun tila, jossa neuvoteltaisiin niin sanotusta yhteisestä hyvästä. Kaikille yhteinen agenda osoittautui kuitenkin ideologiaksi, joka pakotti esimerkiksi naiset ja työväestön perustamaan omia medioitaan.

On edelleenkin epärealistista odottaa minkään uutisvälineen sellaisenaan olevan intresseistä vapaa demokratian väline tai ikkuna maailmaan. Median luonteesta ja omistussuhteista riippuen uutinen pystyy tarjoamaan vain oman rajoittuneen näkymänsä, jonka muodostamista tietyt eettiset säännöt tosin määrittävät.

Yksimielinen media

Jotta näkymiä olisi enemmän kuin yksi ja kaksi, tarvitaan siksi myös julkisilla varoilla tuettuja medioita. Näihin tulisi kuulua myös ei-kaupallisista intresseistä vapaa moniarvoinen julkisen palvelun yleisradioyhtiö ja ruohonjuuritason toimintaa tukevien sosiaalisten medioiden rypäs. Yleisradioideologiassa on toki kritisoitavaa, esimerkiksi sen politiikka- ja kansalaisuuskäsitys on kapea. Ei-kaupallinen täyden palvelun radio- ja tv-toiminta saa kuitenkin täyden tukeni vastapainona kaupalliselle vyörytykselle. Näin säilyy edes jonkinlainen ohjelmistosisältöjen variaatio.

On tietysti ongelmallista jos vain valtamediat pääsevät luomaan ne päivän aikana julkisuuteen nousevat aiheet, joista puhutaan, joiden ehdoilla puhutaan ja joista ollaan jotain mieltä. Eikö ole oireellista, että neljä tv-kanavaa suodattaa ilta illan jälkeen keskimäärin sama uutiset?

Samalla on paljon asioita, jotka eivät pääse lainkaan niin sanotun suuren yleisön agendalle. Suomessa on tunnetusti vallalla aina yksi hallitseva totuus kerrallaan, vallankin nyt kun oppositiopolitiikka on hengetöntä ja vaihtoehdotonta. Ehkä siksikin on helpompi iskeä hampaat vaikkapa fiktiiviseen Jokeri-hahmoon kuin päivän politiikkaan.

Vaihtoehtoisia medioita koskevat valitettavasti samat ongelmat kuin medioita yleensä, mikäli ne eivät näe oman perspektiivinsä rajoittuneisuutta. Eduskunnan tavoin myös median oppositio on valitettavan köykäinen. Esimerkiksi monet puoluelehdet eivät tarjoa riittävästi mietittävää lukijoille, jotka eivät valmiiksi ole politiikassa ja järjestöissä mukana. Tiukasti yhden totuuden työväenlehtikään ei voi enää menestyä, kapitalismikritiikin rinnalla tarvitaan moniäänisyyttä ja laajaa kulttuurista näkemystä.

Uusille avauksille on mediamaisemassamme tilaa ja tilausta.

Iiris Ruoho on Tampereen yliopiston tiedotusopin laitoksen varajohtaja.

Tilaa Ydin! Kestotilaus 28€ / Opiskelijatilaus 20€ / neljä numeroa