Ilman oman naisryhmän ja säästöringin tukea monen senegalilaisnaisen elanto ja toimeentulo olisi vaakalaudalla, kertoo Anna Rosenlew yhteisöllisestä tavasta järjestää talous.
Senegal on kaupungistunut nopeasti sitten valtion itsenäistymisen Ranskan siirtomaavallasta vuonna 1960. Nykyisin yli puolet 11 miljoonasta Senegalin asukkaasta asuu kaupungeissa, suurin osa pääkaupungissa Dakarissa tai sen lähialueilla.
Kaupungistuminen on muuttanut naisten yhteistyötä, mutta se on silti yhä olennainen osa arkea. Lähiöihin, kaupunginosiin ja kortteleihin syntyy oma-aloitteisesti naisryhmiä. Naiset auttavat toisiaan yhteiskunnan sosiaalista elämää rytmittävien häiden, nimenantojuhlien ja hautajaisten järjestämisessä.
Naisten yhteinen toiminta ja keskinäinen avunanto periytyvät osittain maatalousyhteiskunnasta, jossa naisten ja miesten työt ovat perinteisesti selvästi määräytyneet. Riittävän työvoiman panos on maatalouden elinehto ja omista tehtävistä selviytyi toisiaan auttamalla.
Nykyisin senegalilaiset naiset auttavat taloudellisesti toisiaan muodostamalla epävirallisia säästörinkejä. Ne ovat olleet tärkeä osa paikallistaloutta jo kauan ennen erityisesti naisille suunnattujen mikroluotto-ohjelmien rantautumista Länsi-Afrikkaan.
Koska tavalliset liikepankit ovat olleet köyhien naisten ulottumattomissa, oma-aloitteiset ryhmät ovat monelle ainoa tapa hankkia alkupääoman pienimuotoiseen liiketoimintaan tai oman talon rakentamiseen.
Maine ja säästöringit
Säästörinkeihin osallistutaan yleensä säännöllisesti tietyllä rahasummalla. Jäsenet saavat jokainen vuorollaan käytettäväkseen yhteisestä rahasta muodostuvan potin.
Yhteinen säästäminen pohjautuu luottamukseen. Naiset eivät ole vain toisilleen velkaa, vaan myös velvollisia ylläpitämään sukunsa ja klaaninsa mainetta. Monen naisryhmän nimi viittaakin kunniallisuuteen, ahkeruuteen ja yhteisöllisyyteen. Tavallisia nimiä ovat Yhteinen kunnia, Yhdessä, kuten myös Tartutaan töihin.
Tärkeintä naisryhmien jäsenille on kuitenkin yhteisten asioiden hoitamisesta syntyvä yhteenkuuluvaisuuden ja luottamuksen tunne. Se korostuu yhteiskunnassa, jossa entiset rakenteet ja sidonnaisuudet ovat hajoamassa maan sisäisen muuttoliikkeen ja globaalin muutoksen paineessa.
Naisten säästöringit on taloudellisessa kehityskeskustelussa yleensä sivuutettu huonona esimerkkinä vanhoista rakenteista, jotka toimivat edistyksen jarruna. Onkin totta, että naisryhmien organisaatio perustuu hierarkkisiin rakenteisiin ja sukupuoliseen kahtiajakoon – mutta juuri siksi ne toimivat.
Ulkopuolisten mikroluotot
Ulkopuolisten, kuten kehitysjärjestöjen ja rahoituslaitosten, tarjoamien mikroluottolainojen takaisinmaksujen takuu perustuu myös yhteisöllisyyden ajatukseen. Se on kuitenkin tulosta vain ulkoapäin sanellusta ryhmäpainostuksesta. Esimerkiksi Nobel-palkitun bangladeshilaisen Grameen-pankin mallia, jossa köyhät naiset vastaavat yhdessä toistensa lainoista, on sovellettu ahkerasti myös Afrikassa.
Nähtäväksi jää ovatko mikroluotot vain alkua perinteisten naisryhmien häviämiselle ja yksilöllisemmälle elämäntavalle Senegalissa. Toistaiseksi perinteiset naisryhmät ovat yhä tärkeä osa naisten elämää ja niiden merkitys on kasvanut kauan jatkuneen taloudellisen kriisin myötä.
Mikroluottoja myöntävien laitosten, osuuskuntien, pankkien ja järjestöjen panokset köyhien naisten jokapäiväisen elämän helpottamiseen kehitysmaissa ovat kuitenkin huomattavat, ja niiden tarjoamat luotot ovat monelle elintärkeitä.
Devalvaatiosta säästörinkiin
Afrikassa naisten panos on aina ollut yhteiskunnallisesti erittäin tärkeä. Naisten säästörinkien merkitys on korostunut yhteiskunnassa, joka on keskellä mittavaa sosiaalista ja rakenteellista muutosta.
Konkreettisena esimerkkinä naisten säästöringin toiminnasta ja hyödyistä on Senegalin Rufisquen Merinan kaupunginosassa toimiva And-niminen ryhmä. And tarkoittaa valtaväestön wolofin kielessä sanaa ”yhdessä”.
Ryhmän perusti noin 15 vuotta sitten Coumba Gningue, joka on korttelissaan kaikkien tuntema ja luottama nainen kypsässä keski-iässä. Hän asuu miehensä ja lastensa kanssa miehensä suvulle kuuluvassa talossa, jossa myös miehen veljet perheineen asuvat. Talon aikuiset naiset kuuluvat kaikki ryhmään, mutta jäseninä on myös naisia naapuritaloista.
Tarve perustaa naisten oma säästörinki syntyi vuonna 1994, kun Senegalissa käytetty länsiafrikkalainen valuutta cfa frangi devalvoitiin 50 prosenttia ja jokapäiväisestä elämästä ei enää selvitty entisillä tuloilla.
Naiset olivat aiemmin aina auttaneet toisiaan sosiaalisten rituaalien ja seremonioiden järjestämisessä ja tavanneet toisiaan teenjuonnin ja tanssin merkeissä. Vasta säästöringin perustaminen antoi heille yhteisen identiteetin ja nimen.
Ryhmä kokoontuu säännöllisesti Coumban talossa. Joka tapaamisessa ryhmän noin 30 jäsentä antaa muutaman euron arvoisen summan yhteisen pottiin, jonka yksi jäsen kerrallaan saa. Senegalissa jo 60 euroa riittää pienen liiketoiminnan, esimerkiksi kalanmyynnin, aloittamiseen.
Monet naisista ovatkin kalanmyyjiä ja saavat siitä elantonsa. Jotkut ryhmän naisista ovat perustaneet yhdessä rannalle kalansavustamon jonka toiminta rahoitetaan säästöringin ”poteilla” – sillä ostetaan kalaa, suolaa ja ylijäämäpaperia savustamiseen. Rufisquen savukalalla on kysyntää koko Länsi-Afrikassa ja sitä haetaan rekoilla Burkina Fasosta asti.
Myöhästymisestä sakkoja
And-ryhmän naiset eivät ole turvautuneet tarjolla oleviin mikroluottoihin vaan luottavat omaan säästörinkiinsä. He tietävät, että ryhmälle on maksettava sakkoja jos jokaviikkoinen maksu on myöhässä. Sakkorahat menevät kuitenkin yhteiseen suljettuun kassaan, josta Coumba voi antaa luottoa, jos jollakin ryhmän jäsenellä on akuutti tarve – kuten perheenjäsenen sairastuminen.
Sen sijaan mikroluotoista olisi maksettava korkoa ja niiden sanktiot ovat kovat jos takaisinmaksu viivästyy. Mikroluottopaperit allekirjoitetaan usein poliisiasemalla ja niiden takaisinmaksuissa ei ole joustovaraa.
"Köyhät maksavat aina takaisin" on mikroluottolainoja myöntävien järjestöjen ja instituutioiden epävirallinen iskulause. "Koska heillä ei ole vaihtoehtoja" on harvemmin julkilausuttu sanonnan jatke. Tämä ajatustapa heijastaa hyvin ekonomistien tapaa tarkastella köyhiä ulkoapäin, mutta kuitenkin osana globaalia taloutta, jossa köyhäkin kantaa kortensa kekoon.
Raha, kriisi ja yhteisöllisyys
And-ryhmän tapaisten säästörinkien toimintarakenteet muotoutuvat köyhien naisten omista tarpeista ja arvomaailmasta. Maksuongelmat yritetään selvittää yhdessä ja monimuotoisia pulmia tulee aina eteen. Pulmat ratkaistaan kuitenkin yhteisön säännöillä ja kenenkään ei tarvitse tulla syrjäytyneeksi maksuongelmiensa takia.
Ulkoa tulleita mikroluottolainoja ja niiden mukanaan tuomia arvorakenteita tarjotaan massiivisesti Afrikan naisille. Olisi kuitenkin tärkeää ymmärtää että oma-aloitteinen säästäminen on jo vuosikymmeniä ollut köyhien käytössä.
Sen sijaan, että yrittäisimme – jälleen – opettaa Afrikan naisille jotain, olisi meillä paljon opittavaa heiltä. Esimerkiksi siitä paljon puhutusta yhteisöllisyydestä.
Anne Rosenlew tekee väitöskirjaa Senegalin naisryhmien taloudellisesta ja sosiaalisesta merkityksestä Helsingin yliopiston kehitysmaatutkimuksen laitoksella.