Nepal rauhan ja jälleenrakennuksen tiellä

Yli kymmenen vuotta kestäneen sisällissodan jälkeen Nepal on suurten muutosten tiellä. Maailman nuorimman tasavallan pääministeri, entinen maolaississien johtaja Prachanda keskusteli Ytimen Janne Hukan kanssa demokratiasta ja rauhasta.

Ydin: Miten kuvailisit demokratian tilaa ja kehitystä nyky-Nepalissa? Mitä niiden eteen on tehty?

Prachanda: Vastuullamme on herkkä muutoksen vaihe. Meillä on ainutlaatuinen rauhanprosessi, jota yritämme viedä lopulliseen päätökseen soveltamalla uutta perustuslakia. Kannamme historiallista vastuuta. Lisäksi yritämme luoda taloudelliset olosuhteet kehitykselle, jota ilman on vaikea saada aikaan kestävää rauhaa. Pyrimme integroimaan armeijan ja sotavoimat osaksi yhteiskuntaa. Demokratia on nyt perustettu, ja armeijan aseistariisunta on seuraava askel.

Y: Miten poliittisen opposition näkemykset tuodaan osaksi tätä prosessia?

P: Nepalissa on monia erilaisia poliittisia näkökulmia ja ideologioita, mutta olemme luoneet yhteisymmärryksen aseistariisunnasta ja rauhanprosessista. Poliittinen oppositiokaan ei ole siitä kanssamme eri mieltä.

Y: Suomessa keskustellaan kansallisesta konsensuksesta. Entä Nepalissa?

P: Kuten sanottua kukaan ei kiistä rauhanprosessia. Keskustelun aiheena on demokratian muoto, ja siihen liittyy kaksi tärkeää asiaa. Ensimmäinen on federalismi. Ensimmäistä kertaa Nepalin historiassa olemme vapaita feudalismista. Mutta kysymyksenä on, perustuuko liittovaltio etnisyyteen ja kieleen, vai maantieteellisiin rajoihin? Tuleeko Nepalista parlamentaarinen vai presidenttivetoinen valtio? Demokratiasta, monipuoluejärjestelmästä, ihmisoikeuksista, oikeusvaltiosta, lehdistönvapaudesta vallitsee kuitenkin kansallinen konsensus.

Y: Mihin suuntaan näet asioiden etenevän?

P: Huolimatta kiivaasta keskustelusta parlamentarismin, osallistuvan demokratian ja vahvan presidentti-instituution kannattajat välillä, uskon seuraavan vuoden paljastavan Nepalin kehityssuunnan. Luultavasti joudumme tekemään kompromisseja ja soveltamaan väliaikaista perustuslakia, mutta kaikki poliittiset toimijat ymmärtävät, ettemme onnistu ilman konsensusta.

Y: Minkä roolin näet kansalaisaktivismilla tässä muutoksessa?

P: Nepalin kansan pitkä kamppailu on alkanut ruohonjuuritasolta, sinne kasvaneen selkeän poliittisen tietoisuuden ansiosta feudalismia ja monarkismia vastaan. Alistettujen, unohdettujen ja marginalisoitujen ihmisten tietoisuus tulevaisuuden haasteista on keskeisessä asemassa uuden taloudellisen ja sosiaalisen yhteiskunnan luomisessa. Mutta kansalaisilla on eväät niiden ylittämiseen juuri tuon tietoisuuden johdosta. Vaikka keskusjohdon ja ruohonjuuritason välillä on jännite, uskon ruohonjuuritason ja aktiivisten kansalaisten lopulta päättävän asioiden suunnasta.

Y: Miten näet väkivallattomuuden ja väkivallan suhteen yhteiskunnallisen muutoksen edistämisessä?

P: Olemme rauhan puolella ja väkivaltaa vastaan – kuten kaikki demokraattiset ihmiset. Mutta kuten YK:n peruskirja toteaa selvästi, kansoilla on oikeus taistella autokratiaa ja alistamista vastaan. Nepalin lähihistoriassa, jossa feudaalimonarkia yritti jatkuvasti tappaa ihmisiä ja ajaa armeijan kansaa vastaan, kansan vastarinta oli oikeutettua. Kansa on lopulta demokratian tae, ja taistelumme oli kansan rauhan ja demokratiapyrkimysten osoitus.

Y: Millainen on länsimaiden ja Nepalin välinen suhde?

P: Hyödyllinen ja pohjimmiltaan rakentava – kuten pitäisikin. Mutta valitettavan usein vahvojen länsimaiden ja kehitysmaiden välillä on noidankehä, jossa vahvat sanelevat omien etujensa ja halujensa mukaan – eivät piittaa köyhistä ja alistetuista. Tämä on muuttumassa rakentavien muutosten ja positiivisten hankkeiden avulla. Nepalin osalta olen ylpeä suunnasta, johon suhde etenee.

Y: Mitä suomalaiset voivat oppia Nepalin esimerkistä?

P: Kansan järjestäytyminen väkivaltaa ja sortoa vastaan on tärkein asia, minkä kuka tahansa voi oppia Nepalin viime vuosien tapahtumista.