Niin vähän on aikaa

Ihmisoikeusaktivisti Jyri Jaakkolan elämä päättyi luoteihin. Toiveikkaana ja innostuneena hän kirjoitti Ydin-lehdelle Meksikon poliittisesta liikehdinnästä, joka oli noussut uusliberalistista menoa ja oman maan rämettynyttä hallintoa vastaan. Oaxacan murhenäytelmän jälkeen vaadimme tinkimättömästi kansalaisjärjestöissä aseelliseen hyökkäykseen syyllistyneiden vastuuseen saattamista. Suomena voimme edistää myös alkuperäiskansojen aseman järjestämistä itsehallinnon periaatteilla, joista meillä on hyvät kokemukset Ahvenanmaalta. Toivon näkeväni ulkoministeri Alexander Stubbin aktiivisena. Tätä brändiä ei tarvitse luoda, sillä se on jo.

Talousnumeromme monet artikkelit alleviivaavat yltiömarkkinauskon tuhoisuutta ja sen aiheuttamaa äärimmäistä köyhyyttä. Kyse on kapitalismin valtaluonteesta ja sen haastamisesta, josta Jussi Ahokas kirjoittaa. Ihmiskunnan nykyiset ongelmat saati tulevaisuuden haasteet eivät yksinkertaisesti voi eivätkä saa tulla ratkaistuksi niin, että niille annetaan kapitalismin edellyttämä rahamuoto. Purkki-ilmaa emme halua emmekä köyhyyden kierrätystä.

* * *

Kehityserojen repeäminen on käynyt sietämättömäksi niin eri maitten välillä kuin valtioiden sisälläkin. Leipäjonojen hiljaisilla suomalaisilla ja mykkinä kaduilla kerjäävillä romaneilla on nimensä, ihmisarvonsa ja toiveensa. Tästä kirjoittaa Ydin-lehden toimitussihteeri Janne Hukka. Siivousosaston paikalle kutsumisen sijaan kerjäämiseen pakotetut tarvitsevat sosiaalista tukea, jotta he voivat ryhtyä auttamaan itse itseään. Ydin-lehti suosittelee kansanedustajille valiokuntamatkaa esimerkiksi Sosiaalikeskus Satamaan ennen mahdollista kerjäämisen kieltävän lain säätämistä.

Finanssikriisissäkin markkinafundamentalistit suoristavat rivejään uudelleen. Kreikan tilanne alleviivaa finanssimarkkinoiden säätelyn merkitystä, joka ei ole edennyt vielä toivotulla tahdilla. Finanssitoimijat nimittäin ovat olleet piilottamassa Kreikan ongelmia ja paketoimassa luottoja – ja tarvitsevat nyt pelastusta. EU:n rahapolitiikka tarvitsee onnistuakseen yhteistä talouspolitiikkaa, aivan kuten Erkki Toivanen päättelee. Jos nyt puolestaan palattaisiin takaisin vanhaan menoon, tuotannon siirtäminen halvan työvoiman maihin jatkuisi. Näin annettaisiin vauhtia hyvinvointivaltioiden veropohjan rapautumiselle ja vientiteollisuuden varassa elävän pienyritystoiminnan kuihtumiselle. Kyse ei ole enää pelkästään taloudesta, vaan myös demokratiasta. Tästä Nils Torvalds kirjoittaa Kiinan, Suomen ja Yhdysvaltojen suhteita analysoidessaan.

Kasvavien voittojen illuusio näkyy myös omassa metsäteollisuudessamme. Vaikka maamme poliittinen eliitti tarjosi kultalautasella kaksi ydinvoimalaa teollisuudelle, Stora Enson Jouko Karvinen ilmoitti silti heti tuotannon supistamisesta Suomessa. Stora Enson vaiheet ovat itse asiassa järkyttävät. Ensin miljoonamenetykset Pohjois-Amerikassa, joitten synty oli samanlainen, kuin kun Sonera Saksasta ilmaa osti. Sitten kärhämöinti Etelä-Amerikassa ympäristö- ja maaoikeuksista ja nyt nouseminen Uruguayssa merkittäväksi maanomistajaksi. Valtio-omistajuuden ohjauksen puutteita kritisoi kirjailija Antti Tuuri voimakkaasti Ydin-lehdessä 4/2009.

* * *

Miksi diplomi-insinööri Jouko Karvinen saa minussa aikaan väristyksiä? Siksi, että hän edustaa yleisemmin ja erityisesti yritysjohtajien vääristynyttä maailmankuvaa. Kun häveliäimmät jo puhuvat yhteiskunnasta ja sosiaalisesta vastuusta, Karvinen painaa eteenpäin tase silmillä. Mikä pahinta, koko länsimainen kansantalouden tilinpitojärjestelmä suorastaan oikeuttaa tähän. Bruttokansantuotteen laskijoita ei kiinnosta tuotannon hyödyllisyys tai järkevyys, rasittaako se ympäristöä vai ei, millaisissa olosuhteissa työtä tehdään, tai tuottaako se hyvinvointia ja onnellisuutta.

On aika palauttaa terve arkijärki ohjaamaan kansainvälistä kauppaa, investointeja, valuuttaliikkeitä mutta myös valtioiden poliittista päätöksentekoa kuten Isabella Bakker osoittaa. Kyse on demokratiasta ja ihmisten oikeuksista.

Mustajalkaintiaanien viisaus sanoo:

- Maamme ikuisena on arvokkaampi kuin raha rajallisena. Niin kauan kuin aurinko paistaa ja vedet virtaavat, maa on oleva ja antava elämän niin ihmisille kuin eläimille. Emme voi myydä elämää, jonka Suuri Henki on luonut. Emme voi myydä, sillä se ei ole meidän.

Ehkäpä juuri tämän viisauden vuoksi kapitalismi on survonut alkuperäiskansat marginaaliin ja meidät muutkin siinä sivussa.

Arja Alho on Ytimen päätoimittaja.

Tilaa Ydin! Kestotilaus 28€ / Opiskelijatilaus 20€ / neljä numeroa