Oaxacan intiaanikansat haluavat kehitystä omilla ehdoillaan

Länsimaisen kehityksen malli aiheuttaa ongelmia intiaaneille Lounais-Meksikossa, kertoi meksikolainen kansalaisaktivisti Rubén Valencia Nuñez Meri Monosen haastattelussa syksyllä.

- Koska meillä ei ole kehitystä kamppailemme kehityksen puolesta – mutta ei sellaisen kehityksen puolesta kuin mistä maailmalla puhutaan. Meidän kampailumme on tätä mallia vastaan, Nuñez selvitti syyskuussa 2009 Euroopan-kiertueellaan Suomessa vieraillessaan. Hän puhui Lounais-Meksikossa sijaitsevan Oaxacan osavaltion kansalaisten päämääristä.

- Aloitimme kehityksen suunnittelun uudelleen siksi, että haluamme oikeudenmukaisemman yhteiskunnan, kestävän talouden ja ekologisen herkkyyden. Perustamme oman kehityssuunnitelmamme näille arvoille – emme halua kulutusyhteiskuntaa, Valencia Nuñez tarkentaa.

Oaxaca on nykyisin Meksikon köyhin osavaltio, jossa virallisten tietojen mukaan aliravitsemus on lisääntynyt viime vuosina. Kaikista köyhimpiä ovat edelleen intiaanit, jotka paikoittain ansaitsevat alle dollarin päivässä.

Köyhyyden maantiede

Ennen Meksikon köyhin osavaltio oli Chiapas, mutta nyt zapatisti -liikkeen ympärille kytkeytyvien intiaanien omien omavaraisuuteen tähtäävien projektien vaikutus on nostanut hyvinvointia, huolimatta Meksikon armeijan hyökkäyksistä yhteisöihin.

- Etelässä katsomme pohjoiseen ja näemme sen mitä emme halua; luonto on tuhottu ja suurella osalla nuoria ei ole tulevaisuutta. Siellä on kahden tyyppistä köyhyyttä; kulttuurillista köyhyyttä ja taloudellista köyhyyttä, suhteuttaa Valencia Nuñez Pohjois-Meksikon kehitykseen.
Olosuhteet luovatkin tarpeen oaxacalaisten intiaaniperinteen uudelleen luomiseen sekä elämäntavan suojelulle.

- Kehityksen malli sai intiaanikansat pohjoisessa uskomaan, että he pystyisivät muuttumaan. Tällä hetkellä he ovat keskellä - eivät kummallakaan puolella – eli heillä ei ole mitään. Seurauksena on se, että rikollisuus ja itsemurhat ovat kasvaneet. Tiedämme, että tämä ei ole mikään luonnon lain sanelema asia. Modernisuuden koulu tarkoittaa, että emme enää ole zapoteekkeja, mixeja ja muita intiaanikansoja, sillä kehityksen päämäärä on se, että olemme kaikki homogeenisiä. Pohjois-Meksikon kansoilla ei ollut tilaa olla sitä mitä heille luvattiin ja he menettivät kulttuurinsa, Valencia Nuñez toteaa vakavana.

Intiaanien maat uhattuina

2000 -luvulla monikansalliset yritysprojektit ovat lisääntyneet entisestään Oaxacassa, mutta oaxacalaisten elinolosuhteet ovat huonontuneet entisestään.

- Oaxacan alueella on useita neoliberaalisia projekteja, mutta kaikista tärkein on projekti, jonka päämääränä on rakentaa Panaman kanavan korvaava reitti, Rubén Valencia kuvailee.

Valtaosa Oaxacan alueesta on edelleen intiaaniyhteisöjen yhteisomistuksessa ja näin mantereen valloituksesta tuttu ilmiö kamppailusta intiaanien maista, vesivaroista ja metsistä toistuu.

Alkuvuodesta intiaanipaikallisväestöä pakotettiin myymään La Ventosa -alueella maitaan 150 dollarin hehtaarihintaan Espanjaan rekisteröidyn monikansallisen tuulivoimayrityksen projektia varten. Hankkeen odotetaan olevan erityisen tuottoisa – omistajilleen.

Projektin avajaisiin tulivat Meksikon presidentti [lih]Calderón ja Oaxacan kuvernööri [lih]Ulises Ruiz Ortiz. Paikalla oli myös tuhansia sotilaita ja poliiseja vastaanottamassa 600 rauhaomaista mielenosoittajaa.

Aktivismi on suurin rikos

Muita paikallisten arvojen ja monikansallisten intressien konflikteja on lukemattomia. Esimerkiksi kanadalaisen kaivoksen toiminta Oaxacassa tappoi myrkyillä intiaanipienviljelijöiden eläimiä ja tämä sai vähävaraiset pienviljelijät pelkäämään hengissä selviytymisensä puolesta. Chimalapas -sademetsän bioreservaatissa tavattiin opiskelijaa esittävä saksalaisen lääkeyhtiön Bayerin työntekijä, joka oli kartoittamassa mahdollisuuksia koskien bioreservaatin luonnonrikkauksien hyödyntämistä.
Meksikon virallisen tahon vastaus maataan ja ympäristöään puolustavia kansalaisiaan kohtaan on ollut tiukka.

- Kierrän Euroopassa, koska haluamme ilmiantaa Meksikon ja Oaxacan hallituksen ihmisoikeusrikokset ja sosiaalisen protestin kriminalisoinnin, Valencia Nuñez sanoo.

- Käytännössä luonnonvarojen ja julkisten alueiden puolustaminen on pahin rikos Meksikossa. Aktivisteilla on paljon korkeampia tuomioita kuin huumerikollisilla, jotka ovat jopa tappaneet ihmisiä. Meidän mielestämme Meksikoa halutaan kolonialisoida. Vastustus tätä uusliberalistista politiikkaa kohtaan on suuri, hän vakuuttaa.

Meri Mononen on kansalaisaktivisti.Tämä juttu julkaistiin ensimmäisen kerran Ytimen numerossa 3/2009.

Tilaa Ydin! Kestotilaus 28€ / Opiskelijatilaus 20€ / neljä numeroa!