Oliivinlehviä Länsirannalle

Etelänloman voi viettää toisinkin. Tämän vuoden helmikuussa nelisenkymmentä kansainvälistä vapaaehtoista lensi Lähi-itään nauttimaan auringonpaisteesta, hyvästä ruoasta ja seurasta. Matka ei kuitenkaan ollut aivan perinteinen, ainakaan jos ajatellaan, mitä tulee mieleen sanoista etelä ja loma. Nämä matkailijat olivat menossa Länsirannalle palestiinalaisalueille, Betlehemiin, osallistuakseen Joint Advocacy Initiative -toimiston ja Alternative Tourism Group:n oliivipuuohjelmaan.

Molemmat järjestöt ovat pienehköjä palestiinalaisia järjestöjä, joiden tarkoituksena on edistää sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja ihmisten perusoikeuksien toteutumista. Oliivipuuohjelma kerää Länsirannalle kansainvälisiä vapaaehtoisia kahdesti vuodessa - keväisin istuttamaan puita ja syksyisin poimimaan oliiveja.

Kaikki oliiveihin liittyvä on palestiinalaisalueilla hyvin symbolista, mutta oliivipuuohjelman toiminnasta on myös aitoa hyötyä maanviljelijöille ja muille alueen paikallisille. Kansainvälisten vapaaehtoisten läsnäolo vähentää, muttei kuitenkaan poista kokonaan, Israelin armeijan ja siirtokuntalaisten hyökkäyksiä maanviljelijöitä kohtaan. Kansainväliset vapaaehtoiset myös lisäävät mediahuomiota sekä paikallisesti että kansainvälisesti – esimerkiksi tämän vuoden oliivipuiden istuttamista olivat seuraamassa ainakin Al-Arabiye, Al-Jazeera, Ranskan TV5 ja pari palestiinalaista mediakanavaa.

"Saapuessamme Israelin armeijan sotilaat ovat jo odottamassa aidan toisella puolella. Yksi sotilaista ampuu äänipommin, mikä ei kuitenkaan saa aikaan haluttua vaikutusta. Kukaan ei lähde juoksemaan karkuun."

JAI:n ja ATG:n oliivipuuohjelmaan tulee osallistujia eri puolilta maailmaa, useimmiten kuitenkin Länsi-Euroopan maista ja Yhdysvalloista. Osallistujien ikähaarukka on lukiolaisista eläkeläisiin, ja taustoiltaan porukka on hyvin monipuolista – pappeja, opettajia, opiskelijoita, ohjelmatuottajia, järjestöaktiiveja ja valokuvaajia. Yhteistä kaikille on se, että he haluavat itse muodostaa käsityksen Israelin ja palestiinalaisalueiden tapahtumista.

Monet ensi kertaa Länsirannalle saapuvat tulevat hieman epäilevinä kaikkea kohtaan, mutta Palestiinalle ja palestiinalaisille on vaikea olla menettämättä sydäntään. Pienistä kupeista juotavaa teetä ja kahvia tarjotaan kaikkialla, ihmisten hymy tarttuu helposti ja palestiinalaisiin on helppo tutustua. Monella on varmasti myös tausta-ajatuksena vankka käsitys oikeudenmukaisuuden vaatimuksesta ja heikomman puolustamisesta, mikä vetää ihmisiä myös konfliktialueissa puoleensa.

Israelin armeija pelottelee

Länsirannalla on tarkoituksella pyritty panostamaan turismiin – löytyyhän alueelta jo historiallisesti ja kulttuurisesti harvinaisen paljon nähtävää – ja esimerkiksi ATG on yksi näistä turismin edistämiseen erikoistuneista järjestöistä. Alueelle on kuitenkin parin vuoden sisällä kasvanut toisenlainen turismin muoto: miehitysturismi.

Tämä tuo ihmisiä Länsirannalle ja erityisesti siellä pidettäviin mielenosoituksiin kokemaan, miltä tuntuu niellä kyynelkaasua ja juosta pakoon Israelin sotilaiden ampumia kyynelkaasupatruunoita ja kumiluoteja – ehkä jopa nähdä kun joku loukkaantuu vakavasti tai menettää henkensä. Vaikka ensikäden tieto Lähi-idän tilanteesta onkin tärkeää, miehitysturismin tukeminen ei ole siihen paras mahdollinen tapa. Olisi todella surullista nähdä monissa kylissä tehtävän väkivallattoman toiminnan kaatuvan siihen, että muualta saapuvat turistit eivät ymmärrä kunnioittaa kyläyhteisön antamia ohjeita ja tarkkaan suunniteltua väkivallattomuuden strategiaa.

Oliivipuuohjelma pyrkii nimenomaan toimimaan yhteistyössä paikallisten ja heidän toimintatapansa mukaan. Ensimmäisenä päivänä istutettiin Jab'a-kylän mailla, joka sijaitsee Betlehemin lähistöllä Hebroniin päin mentäessä. Israelin armeija ja helikopteri saapuivat paikalle noin vartin kuluttua siitä, kun olimme aloittaneet puiden istutuksen.

Pelotustaktiikka ei kuitenkaan toiminut, vaan istutimme nelisensataa oliivipuuta yhdessä maanviljelijäperheen kanssa. Viime vuodesta oli opittu. Tuolloin Israelin armeija saapui paikalle tekaistun määräyksen kanssa ja keskeytti työn. Pari päivää myöhemmin armeija vei pois kaikki istutetut oliivipuiden taimet. Tänä vuonna maanviljelijällä on mukanaan kaikki mahdollinen dokumentaatio maanomistajuudestaan, ja istutetut puut saavat jäädä paikalleen.

Toisena päivänä siirryimme Beit Ummar-kylään, joka on ehkäpä Länsirannan kauneinta seutua. Saavuttuame viljelysmaiden luo olivat Israelin armeijan sotilaat jo odottamassa aidan toisella puolella. Yksi sotilaista ampui äänipommin, mikä ei kuitenkaan saanut aikaan haluttua vaikutusta, sillä kukaan ei lähtenyt juoksemaan karkuun.

Istutustyö sai jatkua koko aamupäivän. Lounaan nautimme maanviljelijänperheen talon katolla auringon paistaessa kirkkaalta taivaalta. Hyvistä hetkistä kannattaa nauttia, sillä mikään Länsirannalla ei ole varmaa. Israelin armeija voi määrätä minkä tahansa alueen koska tahansa suljetuksi sotilasalueeksi. Mikäli tämä määräys on yllä kolmen vuoden ajan, siirtyy se siviililainsäädännön mukaan valtion omistukseen. Palestiinalaisen maanomistajan on tämän jälkeen käytännössä mahdotonta saada maansa takaisin käyttöönsä. Israelin oikeusjärjestelmä toteaa yleensä, että asia kuuluu armeijalle. Sotilailla puolestaan on rajoittamaton oikeus määrätä alueita suljetuiksi sotilasalueiksi. Näin palestiinalaisista maanomistajista tulee entisiä maanomistajia.

Viranomaiset häiritsevät avun tuomista

Israelin viranomaisten toiminta herättää muutenkin keskustelua. Tel Avivin Ben Gurion -lentokentän turvatarkastukset ovat kuuma puheenaihe niin internetin keskustelupalstoilla kuin Länsirannalle saapuvien matkustajienkin keskuudessa. Israelin viranomaiset eivät katso hyvällä palestiinalaisalueille matkustamista eivätkä varsinkaan pidempiä oleskeluita näillä alueilla. Aluetta paremmin tuntevien mukaan viranomaisten ote palestiinalaisalueille matkustamiseen on tiukentunut. Monien avustusjärjestöjen on nykyisin vaikea saada työviisumeita työntekijöilleen palestiinalaisalueille.

Israelin uusimman linjauksen mukaan kansainväliset järjestöt, kuten Oxfam, Pelastakaa lapset ja Lääkärit ilman rajoja, voivat saada työntekijöilleen ainoastaan turistiviisumeita, mikä käytännössä estää järjestöjen laillisen työnteon Israelissa ja Palestiinalaisalueilla. Tammikuun alussa Israel karkoitti maasta yhdysvaltalaisen Jared Malsinin, joka toimi palestiinalaisen Ma'an-uutistoimiston englanninkielisen osaston päätoimittajana. Kansainvälinen lehdistö nosti asiasta suuren kohun, mutta tämä ei auttanut. Malsin karkoitettiin viikon mittaisen pidätyksen ja vajavaisen oikeusprosessin jälkeen.

Saara Luoma opiskelee maailmanpolitiikan tutkimusta Helsingin yliopistossa ja on erikoistunut rauhan- ja konfliktintutkimukseen. Hän suoritti puolen vuoden mittaisen työharjoittelun Länsirannalla keväällä 2009.

Tilaa Ydin! Kestotilaus 28€ / Opiskelijatilaus 20€ / neljä numeroa