Oman äänen oikeus

Rita Dahl: Suomettunut sananvapaus – Multikustannus 2009, 153 s.Sananvapautta pidetään länsimaisen demokratian kulmakivenä. Rita Dahl väittää, ettei myöskään omassa lintukodossamme ole kaikki hyvin. Katja Boxberg ja Taneli Heikka menevät tänä vuonna julkaistussa pamfletissaan Lumedemokratia vielä pidemmälle. He väittävät, että myös demokratiamme on suomettunut. Suomettuminen käsitteenä liitetään poliittiseen itsesensuuriin.

Dahl käy hyvin läpi niin Venäjän, Kiinan kuin eräiden arabimaitten ihmisoikeusloukkauksia juuri sananvapauden näkökulmasta. Killing the Messenger -raportista vuodelta 2007 ilmenee, että Irak, Venäjä ja Kolumbia ovat kolme vaarallisinta maata kun katsotaan toimittajien murhia.

Kiinnostavaa on, että Dahl tarttuu myös näennäisliberaalien länsimaitten sananvapautta rajoittaviin sisäisiin koodistoihin, joista eräänä hän mainitsee poliittisen korrektiuden. ”Islamistiset ryhmät eivät saisi asettaa ehtoja sille, miten heistä saa puhua, mutta toisaalta heihin kohdistuvaa avoimen halventavaa vihapuhettakaan ei saisi esittää.” Sananvapauden ongelmat ovat siis moninaiset.

Sensuuri ei ole suomalaisten nykytaitelijoiden kohtaama varsinainen ongelma, vaan taiteen vapauden ahdas tulkinta rikoslaissa. Tästä esimerkkinä Dahl esittelee kuvataitelija Ulla Karttusen Neitsythuorakirkko-teoksen kohtelun. Karttunen tuomittiin lapsipornon levittämisestä. Karttunen oli kuitenkin käyttänyt aineistona internetissä olevaa kuvamateriaalia. Hän pyrki teoksellaan itse asiassa kritisoimaan internetin lapsipornoilmiötä ja lasten erotisoimista.

Sananvapauden ja rakenteellisen sensuurin esitaistelijat ovat 2000-luvun Martin Luther Kingejä, joiden vastustajat eivät ole pelkästään valtioita tai asenteita, vaan myös monikansallisten yritysten ja monimutkaisten intressien yhteenliittymiä. Rita Dahl haluaa jokaiselle yhden ja oman äänen.