Pääkirjoitus 1/09: Takaisin Neuvostoliittoon?

Valtaapitävän Beatles-sukupolven oikeistoeliitti vie meitä kohti maailmaa, jota ei enää ole. Kesän 2007 keskustan puoluekokouksessa Matti Vanhanen nousi lavalle We Can Work It Out -biisin tahtiin (M&M, 05.06.2007).

Hallituksella on selkeä agenda. Kiistellyt Lex Nokia ja yliopistolakiuudistus olettavat, että yritysten menestys on tärkeintä ja kansalaisen etu on vain siitä riippuvainen. Köyhät ja pienituloiset jäävät menestyjien jalkoihin. Ajatuksena on, että kyllä heidän tilanteensa paranee, jos parempiosaiset menestyvät.

Annika Grofin tuore dokumenttielokuva [kurs]Liikkumavara paljastaa, kuinka visio juntataan läpi eduskunnassa tehokkaasti, kuuntelematta tai ottamatta vakavasti kritiikkiä. We Can Work It Out -laulun sanoissa, kertoja tahtoo toisen osapuolen näkevän oman näkökulmansa. Itse hän ei aio nähdä asiaa toisen silmin:

Try to see it my way,
Do I have to keep on talking till I can't go on?
While you see it your way,
Run the risk of knowing that our love may soon be gone.
We can work it out, We can work it out.
Think of what you're saying.
You can get it wrong and still you think that it's alright.
Think of what I'm saying;
We can work it out and get it straight, or say good night.
We can work it out, We can work it out.
Life is very short, and there's no time;
For fussing and fighting, my friend.

Keskustan hallituselämä saattaakin olla lyhyt, jos he tekevät kuten aikaanaan demarit hallituksessa: siirtyvät kauas kannattajiensa mielipiteistä. Nato-kriittisyys keskustaeliitissä onkin saanut äänen, ja talouskriisin myötä näkemyksiä globaalista finanssitaloudesta on mahdollisuus muuttaa.

Toinen asia on, saako nousussa oleva kokoomus muutettua yleistä mielipidettä. Ja miten pitkä vihreiden hallituskausi on – ja kenestä tulee puolueen uusi johtaja. Kestääkö rakkaus?

**

Tässä politiikantilassa mieleen toinenkin Beatles-hitti: Back in the USSR. Enkä nyt puhu vain pankkien valtiollistamisesta. Kokoomuksen Toivo-vaalijulisteet muistuttavat sosialistista realismia ja neuvostoajattelu jyllää. Se on läsnä kahtiajakautuneessa ”Nato vastaan muu maailma”-maailmankuvassa, jossa puolueettomutta ei ole.

Neuvostohenki on läsnä myös hallinnon käytännöissä: viisivuotissuunnitelmien sijaan tehdään yhä kvartaalisuunnitelmia ja tulevaisuudenvisioita.

Muun muassa yliopistojen opetus ja tutkimushenkilökunta otetaan mukaan ajankäytön hallintojärjestelmiin. Niissä kerrotaan, mitä aiotaan tehdä ja mitä tehtiin – tehtävänkuvan ja kuvitteellisen viikkotuntimäärän mukaisen työsuunnitelman mukaan. Uutta tai todellisuutta kuvaavaa tietoa ei synny, mutta tuloksia käytetään hallinnossa.

Vaikka yliopistot siirtyvät lain myötä valtiosta autonomisiksi, tapa hallinnoida hallinnoimisen vuoksi tuskin katoaa. Uudistuksen tarkoitus on tuoda autonomiaa, mutta juuri se hukataan, kun tutkimus ja opetus suunnataan yritysmaailman – ideologisten – intressien mukaan. Sivistävä tarkoitus katoaa, ja yliopistot välineellistetään keksintötehtaiksi.

**

Neuvostojärjestelmään kuuluu olennaisesti köyhyyden kiistäminen. Suomessa oikeisto väittää olevansa työväkeä – tai ainakin heidän asiallaan. Tavikset ovat menestyjiä!

Kuitenkin juuri perinteisillä kokoomuksen kannatusalueilla tulotaso on huomattavasti muita korkeampi. Helsingissä 15 vuotta täyttäneiden asukkaiden vuosittainen keskitulo oli 27 158 euroa vuonna 2006: mutta esimerkiksi Kaivopuistossa 160, Lehtisaaressa 65 ja keskustassa, eli eteläisessä suurpiirissä, 38 tuhatta euroa. Jakomäen 17 000 jälkeen alhaisimmat vuositulot löytyivät Viikin tiedepuistosta: 12 500 euroa.

Bob Dylan laulaa osuvasti Postitively 4th Street -kappaleellaan:

You got a lotta nerve
To say you got a helping hand to lend
You just want to be on
The side that's winning
[...]
Yes, I wish that for just one time
You could stand inside my shoes
You'd know what a drag it is
To see you   
(Positively 4th Street)

Dylan väittää häälaulussaan: ”I love you more than ever now that the past is gone” (Wedding Song). Vaikka mennyt maailma ei koskaan kokonaan katoa – valtaapitävien sukupolvienkaan vaihtuessa, suunnaksi voisi ottaa tulevaisuuden.

Lama ja ilmastonmuutos kärjistävät globaalin eriarvoisuuden ja aiheuttavat vakavia vesi- ja ruokakriisejä. Tätä tulevaisuuden uhkaa ei ratkaista aseistautumisella ja Nato-jäsenyydellä, bio-polttoaineilla ja ydinvoimalla. On nähtävä asiat globaalisti ja myös toisten näkökulmasta.

If I could be you, you could be me
I could be you, you could be me
I could walk a mile in your shoes...
And you could walk a mile in my bare feet
(Michael Franti ja Spearhead, What I Be, 2003)

Emilia Palonen on Ytimen päätoimittaja.