Sosiaalidemokratian omantunnon viimeinen varoitus?

Tony Judt: Ill Fares the Land, Allen Lane 2010, 256 s.Harva suomalainen tuntee Tony Judtin kirjoja. New Yorkin yliopiston uudenajan historian professorin julkaisema toisen maailmansodan jälkeisen Euroopan historia, Post War (2005), on silti toistaiseksi paras ja luetuin maanosamme viime vuosikymmeniä käsittelevistä yleisteoksista.  

Juutalaiseen maahanmuuttajaperheesen Lontoossa 1948 syntynyt Judt kouluttautui Cambridgessa ja Pariisissa, opetti sittemmin Oxfordissa, Berkeleyssä ja New Yorkissa, kunnes 1995 perusti siellä toimivan Remarque-Instituutin Euroopan historian johtavaksi tutkimuslaitokseksi. Akateemisissa piireissä Judtia arvostetaan mutta myös pelätään, koska hän kyseenalaistaa yleisesti hyväksytyt tulkinnat ja hajottaa armotta muodikkaat ajatusrakenteet. A Grand Illusion? EU:n tulevaisuudesta on toistaiseksi rehellisin lukemani analyysi Euroopan yhdentymisen rajoista ja Past Imperfect Ranskan intellektuellien ajattelusta ja asemasta.

Kun Judt piti viime vuonna julkisen luennon New Yorkin yliopistossa sosiaalidemokratian nykytilasta ja tulevaisuudesta, se julkaistiin välittömästi USA:ssa, Ranskassa ja Saksassa. ’Sosiaalidemokratian omantunnon ääneksi’ kutsuttu Judt on nyt laajentanut luennon sisältämät ajatukset globaalia maailmanpolitiikkaa ja -taloutta koskevaksi analyysiksi ja ottanut sen motoksi runoilija Oliver Goldsmithin lauseen ’Huonosti voi maa, vaan vielä kiirehtii saaliiksi uusiin vitsauksiin, rikkauksia keräten, ihmisen rappiolle heittäen’.

Judtin lähtökohtana on sodanjälkeisen Euroopan asukkaita innoittanut tietoisuus kohtalonyhteydestä ja yhteisvastuusta. Se ilmeni käytännössä hyvinvointivaltioiden perustamisena. Liberaali demokratia ja sosiaalinen tasapuolisuus yhdentyivät sosiaalidemokratiassa. Hänen mielestään eurooppalaisten tulisi olla ylpeitä sen luomista yhteiskunnista, joissa elintaso nousi vuosi vuodelta samalla, kun varallisuuserot supistuivat. Kehitys pysähtyi kaksi vuosikymmentä sitten, kun ’ahneuden heinäsirkkaparvet’ päästettiin tekemään tuhoa ja ’poliittiset kääpiöt’ (Bush, Blair, Brown) rohkaisivat ja yllyttivät markkinanvoimia, kunnes seurauksena oli romahdus.

Judt tarjoaa vaihtoehdoksi paluun sosiaalidemokratian perusarvoihin, sillä ’uusiin utopioihin ei kenelläkään ole enää uskoa eikä varaa’. Hänen mielestään koetellut arvot avaisivat tien takaisin henkisesti ja fyysisesti terveempien yhteiskuntien jatkuvaan kehitykseen kaikkien kansalaisten parhaaksi - kahden puolen Atlantin.

Tony Judt saneli ilmeisesti viimeiseksi jäävän teoksensa, koska MN-sairaus on halvaannuttanut hänen raajansa.

Tilaa Ydin! Kestotilaus 28€ / Opiskelijatilaus 20€ / neljä numeroa