Suomen somalialaiset väkivallan varjossa – oppitunteja syrjinnästä osana arkea

- Älä sano somali, se on loukkaavaa, neuvoo sosiaalisihteeri Abdulrahman Rage minua puhelimessa.

- Niin ei pitäisi sanoa. Oikea sana on somalialainen. Somali on nykyisin haukkumasana eikä edes kuvaa Suomessa asuvaa ihmisryhmää millään tavalla.

Ragen reaktio on kuvaava ensiopetus Suomen somalialaisten todellisuudesta. Huolimatta kahden vuosikymmenen mittaisesta kokemuksesta Suomessa, maan näkyvin maahanmuuttajaryhmä on usein nimeään myöten väärin ymmärretty. Ragen mukaan somalien kansaan kuuluvia ihmisiä asuu Somalian lisäksi muun muassa Etiopiassa ja Sudanissa. Puhuttaessa maahanmuutosta ja etenkin rasismista Suomessa oikea sana on somalialainen, henkilö, jonka sukujuuret ovat Somaliassa.

Puhekielen yleisin ilmaus maan yli 10 000 somalin kieltä puhuvasta asukkaasta on näin jo määritelmältään väärä, mutta sanan ylenpalttinen käyttö mediassa on tehnyt siitä erityisen negatiivisesti latautuneen. Silti sana menee ohi huomaamatta. Kun helmikuussa Kokoomusnuorten puheenjohtaja Wille Rydman erotteli Suomen 'somalit' ihmisryhmäksi, jonka maahanmuuttoa tulisi harkita tarkkaan, median huomio keskittyi lähinnä puhujan asemaan poliittisessa liikkeessä.

Puhekielen väärinkäsitykset ovat kuitenkin somalialaisten murheista pienimpiä. Mediajulkisuudessa taka-alalle jää kokonaan somalialaisten arki, joka on tilastojen ja heidän itsensä kertomana usein lohduttoman vaikea.

Suomi Euroopan rasistisin kolkka?

Maahanmuuttokriitikoiden johtamassa julkisessa keskustelussa painottuvat työttömyysluvut ja ulkomaalaisten tekemä rikollisuus. Monikulttuurisuus kuvataan uhkana, jonka yksi ilmenemismuoto on maahanmuuttajien saama erityiskohtelu suomalaiselta yhteiskunnalta.

Kuitenkin valitettava tosiasia on, että edes perusoikeuksien toteutuminen ei ole itsestäänselvyys maahanmuuttajien osalta. Raadollinen esimerkki tästä on Euroopan unionin perusoikeuksien viraston joulukuussa julkaisema tutkimus unionin vähemmistöryhmien asemasta.

Tutkimuksen tulokset ovat Suomen osalta järkyttävää luettavaa. Viraston raportin mukaan Suomi on yksi unionin vaikeimmista paikoista elää, mutta erityisesti yhdellä saralla se erosi selkeästi muista: tutkimuksen mukaan pääkaupunkiseudun somalialaiset kohtaavat eniten väkivallan uhkaa Euroopan vähemmistöistä. Jokaista sataa haastateltua somalialaista kohden tutkimus laski vuoden aikana 74 tapausta, jossa he olivat joutuneet väkivaltarikoksen uhreiksi tai heitä oli uhattu väkivallalla. Tilaston kakkosessa, Italiassa, syrjityin vähemmistö kohtasi väkivaltaa tai sen uhkaa 44 tapausta sataa kohden vuodessa, kun taas Itä-Euroopan romaneiden ja Tanskan somalialaisten kohdalla luku oli noin 40 sataa kohden.

Viraston tulokset muiden samansuuntaisten tutkimusten lisäksi osoittavat suvaitsevaisuuden ulkomaalaistaustaisia kohtaan olevan vielä kaukana. Haastattelemieni somalialaisten mukaan tilastot heijastavat todellisuutta, mutta viimeisimmän tutkimuksen tulokset tulivat myös heille yllätyksenä.

- Olimme arvelleet jo etukäteen tilanteen olevan paha, mutta kokonaiskuva oli paljon pahempi kuin odotimme, sanoo Saed Guled Somaliliitosta.

Somalialaisten arkea voi Guledin mukaan kuvata vaikeana. Mutta mitä se tarkoittaa käytännössä?

Väkivallan kanssa pitää elää

Haastattelemieni somalialaisten mukaan suora rasismi on yksinkertaisesti varjo arjen yllä. Rasismi ottaa monenlaisia eri muotoja aina huutelusta ja haukkumisesta odottamattomaan väkivaltaan julkisilla paikoilla. Teot ovat samalla symbolisia: ne suunnataan kokonaista ihmisryhmää kohti sen edustajan kautta.

- Tätä tapahtuu melkein joka päivä, monet haastatelluista sanovat.

Käytännössä elämä pitää suunnitella uhan ympärille. Helpointa on yrittää välttää sitä kokonaan. Kiireiset paikat kuten Helsingin keskusta tai Itäkeskus ovat rauhallisimpia. Lähiöt, joissa maahanmuuttajien osuus väestöstä on suurempi, ovat myös turvallisempia. Muut esikaupunkialueet ovat arvaamattomia, mutta vuorokaudenaika voi muuttaa jopa turvalliset alueet vaarallisiksi.

- En ole koskaan itse joutunut väkivallan uhriksi. Mutta en koskaan edes lähde illalla ulos, ellei ole pakko. Etenkin viikonloppuisin kahdeksan jälkeen kaduilla on liikaa humalaisia, ja niistä tulee liian vaarallisia, konsulttina työskentelevä Nur Mohamud kertoo.

Alkoholilla on osuutensa väkivaltaan, mutta se ei yksin selitä sitä:

- Itse koen, että vanhat naiset voivat olla pahimpia. Humalaisista miehistä tuntuu muutenkin, että heitä vihaavat kaikki, media-alalla työskentelevä Shukri Omar kuvaa.

- Kerran kävelin kadulla keskellä päivää, ja yksi ohikulkija vain löi minua kylkeen. Olen kahden vuoden aikana näyttänyt sitä lääkärille kahdesti ja siihen sattuu vieläkin, Omar lisää.

Erityisesti perinteiseen huntuun pukeutuvien naisten asema on vaikeampi, mutta myös miehet sanovat asenteiden muuttuvan, jos keskustelukumppani saa tietää henkilön alkuperästä. Rasismi myös elää voimakkaasti ajassa. 2000-luvun nousukauden aikana se painui hieman taka-alalle, mutta laman kautta "ihmisistä on tullut vihaisempia". Koululaisten keskuudessa uutiset muokkaavat rasismia: somalilaistaustaisia lapsia haukutaan nykyisin merirosvoiksi.

Mutta väkivallan kanssa pitää elää. Monet sanovat, että "väkivallan ja huutelun ei pidä ottaa elämässä määräävää paikkaa".

- Kaikki päivät ovat loppujen lopuksi erilaisia, Helsingin kaupungilla työskentelevä Mukhtar Abib sanoo.

- Jonakin päivänä kohtaa hyviä ihmisiä, toisina huonoja. Sen ei pidä antaa vaikuttaa.

- Jos joku sanoo pahasti, niin minä sanon takaisin. Joskus kävelen vain ohi, ei sillä ole lopulta niin paljon väliä, Omar lisää.

Syrjintäkokemukset ovat myös selkeästi yksilöllisiä:

- Jos minulla on huono kokemus jonkun kanssa, se ei mitenkään tarkoita, että kaikki suomalaiset ovat rasisteja, eräs haastateltavista sanoo.

Syrjintä uhkaa tulevaisuutta

Selviytymisessä somalialaiset ovatkin monilla tasoilla onnistuneet. Sitoutuminen suomalaiseen yhteiskuntaan on vahvaa. Monilla on perheitä suomalaisten kanssa, tuttavaverkostoja, työpaikkoja, yrityksiä ja suhteita. Myös somalialaisten kulttuuri on muuttunut – voidaan puhua oikeutetusti suomensomalialaisesta kulttuurista, eräs haastateltava arvioi.

- Mutta ei yhtenäisestä somaliyhteisöstä. Somalialaiset eivät ole tarpeeksi usein samaa mieltä asioista.

Montaa somalialaista yhdistää silti elämänkokemus, johon kuuluu samanlaisia matkatarinoita Afrikasta Suomeen. Myös ensimmäiset mielikuvat Suomesta ovat samanlaisia: outoa kieltä, pitkän matkan uupumusta ja tyhjiä katuja ilman ihmisiä. Useilla heistä on useampi ammattitutkinto taskussa – tietoisuus Suomen tarjoamista mahdollisuuksista on vahva.

- Siksi en koskaan ehtinyt edes ajatella rasismia nuorempana, vaikka perääni huudeltiin "saatana, saatana, neekeri", yksi sanoo.

Tämän vuoksi Suomessa kasvaneen sukupolven asema on monin puolin vaikeampi. Suomi äidinkielenä ja vankka yhteiskuntatietous muokkaa syrjintään suhtautumista. Monet nuoret sanovat, että he haluavat lähteä Suomesta.

- Suomeen ensimmäistä kertaa saapuvat somalit vain yllättyvät, kun he alkavat kohtaamaan yhteiskunnan epäkohtia, Omar sanoo.

- Sen sijaan jopa koulussa pärjäävillä nuorilla on vaara muuttua katkeriksi, minulle kerrotaan.

Syrjinnän kovin ydin ei loppujen lopuksi ole väkivallassa, joka on kaiken kaikkiaan satunnaista. Sen sijaan arkipäivän erilaista kohtelua on vaikea paeta. Somalialaiset sanovat, että esimerkiksi tuijottaminen, englannin kielellä palvelu kaupoissa tai välttely julkisissa kulkuvälineissä luo ilmapiirin, jossa tuntee itsensä ulkopuoliseksi.

- Ihminen kokee heti, että hän herättää huomiota, että häntä katsellaan tai tarkkaillaan. Se on pelottavaa, Omar kuvaa.

- Tämä on helposti se kaikkein vaikein asia. Etenkin niiden osalta, joilla ei ole verkostoja, ystäviä tai työtä, tämä voi ajaa helposti mielenterveysongelmiin, Abib sanoo.

- Jatkuva erilaisena oleminen syö ihmistä, eräs haastateltu kertoo minulle.

Rasisteilta voi oppia

Somalialaiset ovat silti optimisteja tulevaisuuden osalta. Muutos ei kuitenkaan tapahdu ilman keskustelua, jonka aloittaminen maahanmuuttajille on vaikeaa. Monien kohtaama reaktio, kun huomauttaa suomalaisen yhteiskunnan epäkohdista, on tyly:

- Jos et pidä tästä paikasta, lähde pois.

- Mitä sellaiseen voi vastata? Abib kysyy.

Rakentava maahanmuuttokeskustelu monikulttuurisen Suomen tulevaisuudesta onkin tervetullutta. Jopa pahimpien vastustajien kuuleminen voi olla avartavaa:

- Kerran televisiossa oli yksi kauhea rasisti, Omar kertoo.

- Mutta hän sanoi kauniisti: miksi te nuoret miehet tulette tänne? Missä ovat kaikki vanhukset, lapset ja naiset, jotka tarvitsevat apua? Se kosketti monia: tämä rasisti osaa todella välittää ihmisistä. Se teki hänestä ihmisen, jolta voi oppia jotakin.

Tilaa Ydin! Kestotilaus 28€ / Opiskelijatilaus 20€ / neljä numeroa