Suuria sanoja sivarista?

Presidentti Tarja Halonen ajatteli tammikuussa ääneen, että varusmiesten ja sivareiden koulutus voisi olla osittain yhteistä. Muutaman sanan ehdotus nousi puheesta otsikoihin ja sitä seurasi hämmentynyt, syvä hiljaisuus. Asiaan otettiin lähinnä etäisyyttä toteamalla presidentin esityksen olevan mielenkiintoinen. Teknisiä esteitä keksittiin nopeasti koulutussuunnittelun monimutkaistumisesta varuskuntien majoituskapasiteettiin.

Suhtautumista vaikeutti se, että presidentin motiiveista ei oltu aivan varmoja. Jos saman ehdotuksen olisi tehnyt vaikkapa puolustusministeri Jyri Häkämies, sitä olisi voitu tulkita suoraviivaisemmin. Häkämiehen olisi heti ajateltu tarkoittavan siviilipalveluksen muuttamista puolisotilaalliseksi kasarmikurssiksi ja keskustelu olisi suuntautunut intin ja sivarin tuttuun vastakkainasetteluun.

***

Muutamissa myötäsukaisissa kommenteissa on otettu reippaasti kantaa ikään kuin idea olisikin Kokoomuksen kypärästä. Sivareita haluttaisiin kouluttaa puolisotilaallisiin tukitehtäviin ja vain pyssyasiat jätettäisiin varusmiehille. Näin koko ikäluokka saataisiin maata puolustamaan kuin vanhoina hyvinä aikoina. Samalla tosin unohtuisi koko siviilipalveluslain ajatus. Sivariin hakeudutaan lakikirjankin mukaan siksi, että vakaumus estää asepalveluksen suorittamisen.

Vakaumuksia on myös monenlaisia. Aseistakieltäytymisessä on harvoin kyse vain siitä, että mies ei suostu ottamaan kivääriä käteensä. Moni aseistakieltäytyjä miettii, missä määrin voi osallistua yhteiskunnan sotilaallisen voiman ylläpitämiseen. Soppatykin lämmittäjät, ilmavalvontamiehet tai sairaanhoitajat ovat yhtä tärkeitä sotakoneiston rattaita kuin panssarijääkärit tai syöksypommittajatkin.

Siviilipalvelusta kehitettäessä pitäisi puhua enemmän vakaumuksesta. Osa siviilipalvelusmiehistä voi olla hyvinkin kiinnostunut siviilikriisinhallintaan liittyvistä tehtävistä - mutta eivät suinkaan kaikki. Esimerkiksi moni nuori anarkisti vastustaa pelkistetysti systeemiä, jollaisena myös monet työpaikat näyttäytyvät. Moni kieltäytyisi osallistumasta sotilashenkilöstön antamaan opetukseen.

***

Arvaan presidentti Halosen oikein hyvin tietävän, että nykymalliseen varuskuntaan ei siviilipalvelusmiehiä voitaisi laskea. Intin aivopesu kävisi mahdottomaksi, kun luentosalin takarivissä propagandamajurin ajatusten virtaa kommentoisivat sotilaskurista vapaat älykkösivarit. Mahdollisuudet kyseenalaistaa ja ajatella toisin hiipisivät hippien mukana kasarmeille ja muuttaisivat lähtemättömästi suomalaista varusmiespalvelusta parempaan suuntaan.

Siviilipalvelusta on viime vuosina yritetty suunnata siviilikriisinhallintaan suurin odotuksin. Kuukauden koulutusjaksolle on keksitty temaattisia vaihtoehtoja, muun muassa väkivaltaongelmien torjuntaan, pelastustoimeen ja kulttuuriomaisuuden suojeluun liittyen. Taustalla on ollut sama ajatus kuin Halosellakin: tarjota siviilipalvelusmiehille poikkeusoloihin liittyvää koulutusta, joka lisäisi palvelun hyväksyttävyyttä.

***

Rauhanliikkeen näkökulmasta keskustelu on kuitenkin vähän vinksallaan. Esimerkiksi Sadankomitean tavoitteena on koko asepalveluksen muuttaminen vapaaehtoiseksi, jolloin pasifistejakaan ei tarvitsisi enää rangaista. Jos taas yleisestä asevelvollisuudesta ei luovuta, voi vain toivoa, että sotaleikeille tarjottaisiin lyhyt vaihtoehto, jossa aseistakieltäytyjien osaaminen saataisiin aidosti käytettyä yhteiskunnan hyväksi.

Sivareiden kouluttaminen esimerkiksi öljyntorjuntaan on pohjimmiltaan samanlaista uhkakuvaleikkiä, jolla armeijoita ja asevarusteluakin perustellaan. Jos siviilipalvelus kerran tarvitaan, sen toivoisi aiheuttavan mahdollisimman vähän harmia yksilöille ja yhteiskunnalle. Sivarit pitäisi saada oikeisiin töihin eikä temppukouluttaa heitä. Siviilikriisinhallintaankin tarvitaan ammattilaisia - ei pikakurssitettuja sivareita.

Tilaa Ydin! Kestotilaus 28€ / Opiskelijatilaus 20€ / neljä numeroa