Totuuksia Lähi-Idästä?

Carlo Panella: Islamin musta kirja – WSOY 2009, 502 s.Islamia käsittelevien kirjojen julkaisemisesta tuli suoranainen buumi syyskuun yhdennentoista päivän terrori-iskujen jälkeen. Monien kirjojen tavoitteena on yrittää ymmärtää jihadia, pyhää sotaa, käyvien äärimuslimien fanaattisuutta. Kirjoittajat haluavat lisätä yhteisymmärrystä kristittyjen ja muslimien välillä etsimällä islamilaiseen terrorismiin ymmärrettäviä syitä, kuten muslimien saama väärä kohtelu kansainvälisessä yhteisössä.

Carlo Panella ei etsi ongelmien syitä islamilaisen maailman ulko- vaan sisäpuolelta. Hän vaatii muslimeja vaihtamaan uhrin asenteen itsekriittisyyteen. Vähättelemättä muita viime aikoina ilmestyneitä, samaa aihetta käsitteleviä kirjoja on pakko myöntää, että näkökulma on kiinnostava. Lähi-idässä asuu kuusi prosenttia maailman väestöstä, mutta siellä tapahtuu neljäkymmentä prosenttia maailman poliittisesta väkivallasta. Panella menee kuitenkin toiseen äärimmäisyyteen, hän ei näe islamissa mitään hyvää, vaan selittää kaikkien ongelmien johtuvan jihadistisesta uskonnosta.

On hyvä kysymys miksi kaksikymmentäyksi arabimaata ovat voimattomia yhden juutalaisvaltion edessä, kun puhutaan Palestiinan tuhoamisesta. Panellan mukaan syynä on muslimien huono politiikka. Arabimaat pitävät kymmeniä vuosia juutalaisvaltion perustamisen jälkeen jääräpäisesti kiinni tavoitteesta tuhota Israel, sen sijaan, että hyväksyttäisiin jonkinlainen rinnakkaiselo sen kanssa.

Panella esittelee perusteellisesti palestiinalaisten, erityisesti Jasser Arafatin ja palestiinalaismafian, virheitä syynä palestiinalaisten kärsimykselle. Hän kritisoi Jasser Arafatia siitä, että Fatah-järjestö sijoitti vuosikymmenien ajan taistelijansa ja aseensa pakolaisleireille käyttäen siviilejä ihmiskilpinä. Vaikka väitteet pitäisivät paikkansa, Panella ohittaa täysin lähtöasetelman, Israelin valtion perustamisen palestiinalaisten maille.

Israelin naapurimaat Egypti ja Jordania tunnustivat sen ja solmivat rauhansopimukset, jotka toivat niille vakautta. Muut arabimaat alkoivat kuitenkin boikotoida niitä.

Kirja esittelee Lähi-idän klaanipäälliköiden tekemiä virheitä ensimmäisestä maailmansodasta lähtien taustana nykyisille ongelmille. Aihe on niin laaja, että kronologisesti etenevä kirja tuntuu ajoittain hyppivän aiheesta toiseen. Siitä muodostuu kuitenkin looginen kuva menetetyistä mahdollisuuksista. Maailman rikkaimmat valtiot ovat demokratian kehitysmaita. Öljyvaroja ei ole käytetty teollistamiseen ja muuhun kehittämiseen, vaan maailmanlaajuiseen jihadiin joko wahhabilaisittain Saudi-Arabiasta tai shiialaisittain Iranista käsin.

Panellan mukaan muslimien joukossa on uudistajia, jotka eivät tulkitse Koraania dogmaattisesti vaan näkevät sen kertomusten kuvaavan omaa aikaansa. Heidän mielestään ne pitäisi tulkita symbolisesti eikä sanatarkasti.

Kun länsimaat yrittävät saada al-Qaidan ja muiden terroristijärjestöt kuriin kovin ottein, on selvä, että lännen kova linja lisää kovan linjan kannatusta myös vastapuolella.

502 sivun mittainen kirja on tiivis tietopaketti, varsinkin kun osa tekstistä on painettu niin pienellä, että keski-ikäisen lukijan kärsivällisyys on koetuksella.

Kirjan kieli on vauhdikasta ja elävää, teksti tempaisee mukaansa. Tosin Panella kirjoittaa ajoittain paatoksellisesti, ja jopa ylenkatsovaan sävyyn. Hän esittää monimutkaisetkin kokonaisuudet helppotajuisesti. Hyvä esimerkki tästä on vertailu Pakistanin ja Intian välillä. Ne itsenäistyivät samaan aikaan, eivätkä maat eronneet toisistaan juuri muuten kuin uskonnon osalta. Samoista lähtökohdista syntyi kaksi erilaista kehitysmaata. Molemmissa on taloudellisia ongelmia, mutta terrorismissa, salakuljetuksessa, korruptiossa ja nepotistisessa hallintotavassa Pakistan on lähempänä muita muslimimaita kuin Intiaa.

Kirja käsittelee laajaa kokonaisuutta. Kronologinen lähestymistapa asettaa eri tapahtumat oikeisiin yhteyksiinsä. Johtopäätökset tuntuvat loogisilta, mutta ovat usein niin jyrkkiä, että ne tarvitsisivat enemmän lähdeviitteitä, jotta lukija vakuuttuisi kyseessä olevan muidenkin kuin Canellan mielipide. Hän käyttää voimakasta kieltä ja paljon superlatiiveja. Joissakin tapauksissa lennokas sanonta kärjistää asiaa niin paljon, ettei se pidä enää paikkansa.

Panella väittää, että Saddam Hussein piti koko 1990-luvun yhteyttä Osama bin Ladeniin fundamentalistiteologi Hasan al-Turabin välityksellä. Hän esittää tämän faktana ilman ainoatakaan lähdeviitettä. Monissa muissa yhteyksissä on kuitenkin todettu, ettei Saddamin ja bin Ladenin yhteyksistä ole löytynyt mitään todisteita.

Sattumalta luin Islamin mustan kirjan samaan aikaan kuin salanimeä "Omar Nasiri" käyttäneen al-Qaidan taistelijan kuvauksen elämästään Euroopassa ja Afganistanin koulutusleireillä ([i]Jihadin sydämessä. Elämäni al-Qaidan taistelijana ja sen vakoojana[/], julk. Tammi 2007). Jihadiin voimakasta vetoa tuntenut, syvästi uskonnollinen "Nasiri" pettyi islamin aggressiivisuuteen. On kuvaavaa, että pystyäkseen irrottautumaan al-Qaidasta hän ei hakenut tukea muslimiryhmiltä, vaan ajautui tekemään yhteistyötä Ranskan tiedustelupalvelun DGSE:n kanssa. "Omar Nasiri" toteaa al-Qaidan jäsenen al-Sheikh al-Liblin valehdelleen tietoisesti CIA:lle bin Ladenin yhteyksistä Saddam Husseiniin.

Kun kirjasta löytää virheitä, muitakin sen väitteitä tulee kyseenalaistettua. Tämä olisi vältetty vähentämällä superlatiiveja, tekstin vauhdikkuuden kustannuksella.

Kirjan uskottavuutta vähentää myös se, että Panellan näkemyksen mukaan ainoat toimivat islamilaiset demokratiat ovat Turkki ja Irak, joissa valtio ja uskonto on erotettu toisistaan. Kummassakin maassa noin vuoden viettäneenä minun on mahdoton yhtyä Panellan näitä hallituksia ylistävään näkemykseen. Panella kehuu myös Marokon nykyistä kuningasta Hassan VI:ta.

Puutteista huolimatta kirja tarjoaa kiinnostavan näkökulman Lähi-idän tilanteeseen. Sen erityisenä ansiona on kronologinen esitys kymmenien vuosien ajalta sitoen eri tapahtumat toisiinsa. Toisaalta yksityiskohtien runsaus tekee kirjan paikoitellen raskaaksi islamia tuntemattomalle lukijalle, vaikka kirjan lopussa on laaja luettelo terminologiasta ja tärkeistä henkilöistä.

Carlo Panella on italialainen. Italiassa ilmestyneen kirjan suomentaminen on kulttuuriteko sen suomalaiselta kustantajalta WSOY:lta tänä anglo-amerikkalaisen tietokirjallisuuden valtakautena.