Velkainen EU syö vasemmistoa

Vielä vuosituhannen vaihteessa Euroopan unioni puhkui itseluottamusta. Komissio hyväksyi Lissabonin strategian, jonka tavoitteena oli tehdä unionista planeettamme kilpailukykyisin alue. Keinoiksi tähän määriteltiin työllisyysasteen nostaminen 70 prosenttiin ja tutkimusrahojen korottaminen alueella keskimäärin kolmeen prosenttiin bruttokansantuotteesta. Sopimus tähtäsi unionin pysyvään ja kestävään talouskasvuun. Vuoteen 2010 mennessä sopimuksella on saavutettu vain vähän.

Komissio ei kuitenkaan luovuta. EU 2020 -nimellä kulkevan uuden strategian toteuttamiseksi on annettu aikaa samat kymmenen vuotta. Itse asiakirja jatkaa siitä, mihin edeltäjä kompastui ja siis "pyrkii saattamaan Euroopan ulos talouskriisistä kohti kestävää sosiaalista markkinataloutta sekä älykkäämpää ja vihreämpää taloutta, jossa hyvinvointia luotaisiin innovaatioiden avulla". Strategialuonnoksen julkisessa kuulemisessa asiapaperia on syytetty konkretian puuttumisesta. Sosiaalialojen sidosryhmät ovat kommentoineet, ettei ehdotuksessa juurikaan näy sosiaalinen ulottuvuus.

Uudistettava strategiakin luottaa tutkimuksen voimaan. Helsingin yliopistossa luennoineen presidentti Martti Ahtisaaren mukaan EU ei yksinkertaisesti pärjää, jollei se keskity yhä enemmän tutkimuksen kehittämiseen.

- Finanssikriisejä tulee jatkossakin. Niitä on ollut ja tulee tulevaisuudessakin. Noudatettaisiin nyt ensiksi edes yhdessä sovittuja perussääntöjä. Viime laman ongelmista on opittu ainakin se, että opetukseen ja tutkimukseen on panostettava. Muuten me olemme helisemässä.

Velkaa velan päälle

Helisemässä taidamme olla joka tapauksessa. Samaan aikaan kun Wall Streetin pankit valmistautuvat maksamaan ennätyksellisiä bonuksia työntekijöilleen, lätäkön tällä puolella Kreikka, EU:n tämän hetken kuuluisin jäsenmaa, yrittää selitellä budjettinsa vajeita. Maan päätöksentekijät ovat vääristelleet usean vuoden ajan hankalaa taloustilannettaan. Komissaari Olli Rehn on luvannut tutkia, onko keplottelu lähtöisin johdannaisista vai jostain muusta.

Kreikan tilanne vaikuttaa koko EU:n tilanteeseen, muun muassa yhteisvaluuttaa heikentäen. Suomen hallitus ja komissaari Rehn ovat olleet etujoukoissa komentamassa Kreikkaa ruotuun. Suomen, vahvana taloutena, on helppo tehdä näin. Tosin ei Suomi täysin viaton itsekään ole. Maa ei olisi päässyt aikoinaan euroon ilman "velkakikkailua". Suomi sai puhuttua koko eläkejärjestelmän, yksityisten alojen työeläkerahastot mukaan lukien, rahastoineen julkisen talouden piiriin vuonna 1997. Tämä tipahdutti valtionvelan alle vaaditun 60 prosentin tasolle bruttokansantuotteesta. Tästä EMU-neuvotteluiden yhteydessä tapahtuneesta työvoitosta on kiittäminen silloista valtionvarainministeriön virkamiesjohtoa.

Kreikka ei ole ainoa pahasti velkaantunut jäsenmaa. Esimerkiksi Espanjassa velka on yli 300 prosenttia enemmän kuin vuosittainen BKT. Euroalueen ylijäämäalueet ovat käytännössä syöneet alijäämäisten kustannuksella. Talous kasvoi pohjoisessa sitä mukaa, kun Etelä-Eurooppa otti lisää velkaa ja kasvatti alijäämäänsä. GaveKal Research -analyysiyhtiö on laskenut, että suurimpien euroylijäämävaltioiden, Saksan ja Hollannin, eurovaltioiden kesken tehty ulkomaankaupan ylijäämä on lähes yhtä paljon plussalla kuin eteläisten euromaiden miinuksella. EU:n komission rahapoliittisen osaston ex-johtaja Bernard Connolly on kuvaillut tällaista pitkään jatkunutta kulutusjuhlaa EMU:n omaksi pyramidihuijaukseksi.

Voimaton vasemmisto

Vuoden 1973 öljykriisin jälkeen keynesiläisyys menetti kiinnostavuuttaan. Tämä antoi mahdollisuuksia vaihtoehtoisten "ismien" nousulle. Uusliberalismi pystyi vastaamaan haasteeseen. Se oli jotain tuoretta, kokeilemisen arvoista. Ruotsin ja Suomen EU-jäsenyysvalmistelut saivat vaikutteita uudesta talousopista. Palkansaajien tutkimuskeskuksen johtajan Jaakko Kianderin mielestä 1980-luvulla rahoitusmarkkinoiden vapauttaminen tehtiin ilman täyttä ymmärrystä siitä, mitä oltiin tekemässä. Kansainvälisen politiikan tutkijan Heikki Patomäen mukaan liian nopeasti tehty vapauttaminen nosti asuntojen ja pörssikurssien hinnat moninkertaisiksi muutaman vuoden sisällä.

Suomessa vieraileva kansainvälisen politiikan tutkija Anreas Bieler muistuttaa, että jäsenyyteen liittyvät säännöt ovat samat kaikille:

- Jos liittyy klubiin, hyväksyy sen sellaisenaan. Sama ilmiö tapahtui vuoden 2007 itään päin kohdistuneessa laajentumisessa. Ennen kuin jäsenyys onnistui, tulevien jäsenvaltioiden piti tehdä neoliberaalisia rakennemuutoksia. Tämä tarkoitti muun muassa valtiontukien leikkaamista teollisuudelta ja valtionyhtiöiden yksityistämistä.

Oikeistopuhuri on myllännyt Euroopan maita ja mantuja uuteen uskoon uudella vuosituhannella. Bielerin mukaan vasemmistolainen, kapitalismin haittailmiöitä vastustava liike, on vasta viime aikoina onnistunut nostamaan päätään. Viimeistään finanssikriisin katastrofaaliset seuraukset näyttävät mahdollistavan aggressiivisemman vasemmistolaisen politiikanteon. Vuosi 2009 antoi valoisampaa näytettä tulevasta. Suuria protesteja nähtiin ympäri Eurooppaa ja maailmaa. Eri järjestöt ympäristöliikkeistä metallimiehiin kokosivat voimansa läpikapitalisoitumisen vastustamiseksi.

- Neoliberaalien voimien kutistuminen tulee olemaan tosiasia. Vaihtoehtoiset liikkeet vahvenevat, ja mielenosoitukset lisääntyvät entisestään, Bieler ennustaa.

Presidentti Ahtisaaren mielestä vasemmiston kehnoon nykytilaan on yksinkertainen syy:

- Vasemmisto ei ole tehnyt mitään ratkaistaakseen taloustilannetta. Ainoa, mitä minä olen kuullut, on vain lisärahan pyytäminen. Se ei ole tästä maailmasta.

Bieler näkee kansainvälisellä ammattiyhdistysliikkeellä mahdollisuudet nousta merkittäväksi vastavoimaksi nykymenolle:

- Ay-liikkeellä on valta vaikuttaa tuotantoprosesseihin esimerkiksi lakkojen kautta. Mikään ei tuhoa kapitalismia enemmän kuin lakot. Hyvä yhteistyön väline on vastustaa kehitysmaihin vyöryvien kansainvälisten yritysten harjoittamaa riistoa, joka horjuttaa kolmansien maiden omaa teollisuutta.

Toivosta uhkaan

Molemmilla vasemmistolaisilla, Bielerillä ja Ahtisaarella, on haaveita EU:n suhteen. Bielerin unelmien unioni olisi sellainen, joka edistäisi globaalisti muiden valtioiden kehittymistä. Ahtisaari toivoo monikulttuurisuuden lisääntymistä Suomea myöten ja kannustaa uskontojen suurempaan keskinäiseen vuorovaikutukseen ja sitä kautta tiedon ja ymmärtämisen kasvamiseen.

Unionin laajentumisen jatkaminen, jota komissio piti yhtenä syynä Lissabonin strategian epäonnistumiseen, tukee molempien unelmaa. Ahtisaari on huolissaan äärisuuntauksien noususta unionin sisällä ja näkee ne uhkana muun muassa Turkin jäsenyysneuvotteluille. Presidentin mielestä EU tarvitsee Turkkia.

- Turkkia ei pidä pelätä eikä uskontoa tule sekoittaa Turkin jäsenyysneuvotteluihin. On ihmisistä itsestään kiinni, ovatko uskonnot rauhan- vai konfliktinrakentajia.

Läntinen turvallisuuspoliittinen keskustelu näyttää kallistuvan vuoden takaisesta obamamanian kaltaisesta toiveikkuudesta takaisin uhkien korostamiseen. Turkin rajanaapurin, Iranin, ydinaseohjelma nähdään varsinkin Yhdysvaltojen retoriikassa yhtenä pahimmista peikoista, mikä transatlanttisesta turvallisuuspolitiikasta löytyy. EU:lla ei ole kantaa ydinaseisiin, mutta Yhdysvaltojen painostus Irania kohtaan estää unionia toteuttamasta omia intressejään.

- Ilman USA:n ja Iranin välisiä jännitteitä EU haluaisi kaasua Iranista. Kiina vain haluaa energiaa eikä piittaa Iranin sisäisistä järjestelyistä, sanoo kansainvälisen politiikan tutkija Pami Aalto.

EU sinnittelee siis suurvaltojen välissä ja harkitsee oman armeijan rakentamista uskottavuutensa kasvattamiseksi. Bieler keskittyisi sotilaallisen supervallan suunnittelun sijasta sosiaalisen uskottavuuden kohentamiseen ja kannustaakin ihmisiä aktivoitumaan:

- Ihmisten järjestäytyminen on jo tuottanut tuloksia. Esimerkiksi palveludirektiivi ei mennyt läpi niin pahana kuin se oli suunniteltu, ja satamadirektiivi saatiin estettyä. Jatkuvasti on käynnissä hienoja, kantaaottavia kampanjoita. Kaiken ideana on muutos – ihmisten itsekkäiden toimintatapojen muuttaminen individualismista kohti yhteisöllisyyttä, Bieler julistaa.

Tilaa Ydin! Kestotilaus 28€ / Opiskelijatilaus 20€ / neljä numeroa