Vihaväsymys ja ahneus-ismi

Vihapuheesta on puhuttu paljon. Vihasta vähemmän. Mitkä ovat vihan ainekset? Koettu loukkaus, omanarvontunnon menetys, ehkä häpeä. Loukkauksen kokemisesta seuraa ajatusten tulva. Siitä siirrytään vihamieliseen reaktioon, joka samalla sisältää kiihkeän halun tulla oikeudenmukaisesti kohdelluksi.

Suomalaiset kestävät tasaisen matalan raivon tilassa sen, että palvelut muotoillaan jonnekin netin uumeniin, ja että ne toimivat silloin, kun ohjelmistot eivät petä. Ilmeisen suuri suuttumuksen aihe on velkakriisi ja sen hoito: rahaa lapioidaan oliivipuiden alle. Kunpa rahaa lapioitaisiinkin sinne, mutta kun sitä lapioidaan pankeille ja sijoituslaitoksille, jotka ovat ottaneet tietoisia riskejä!

Kriisit pyyhältävät yli Atlantin, molempiin suuntiin. Seuraava kuvaus tulee kahdelta amerikkalaiselta taloustieteilijältä Paul Krugmanilta ja Robin Wellsiltä: "Kuvitellaan, että merkittävät finanssilaitokset ovat pahasti ylittäneet omat rajansa. Ne ovat luoneet ja myyneet uusia finanssi- instrumentteja ymmärtämättä niissä piileviä riskejä. Ne lapioivat rahaa epäilyttäviin luottoihin hakiessaan lyhyen aikavälin voittoja piittaamatta selvistä varoitusmerkeistä: velalliset eivät ehkä kykene maksamaan lainojaan takaisin. Kun riski toteutui, ne kääntyivät hallituksen puoleen ja turvautuivat hätäapuun ja valtion takuisiin - asettaen alttiiksi huomattavat määrät veronmaksajien rahoja - selvitäkseen itse pälkähästä. Ja kun kriisi oli ohi, ne jatkoivat julkisen vallan pilkkaa ja ryhtyivät täsmälleen samoihin puuhiin, jotka olivat synnyttäneet edellisen kriisin."

 Lue lisää Ytimestä 4/2011.