Yrityksillä ei ole yhteiskuntavastuuta

"Ensimmäistä kertaa valtio kumarsi hyppysirkkaglobalisaation suuntaan ja käänsi selkänsä kansalle Stora Enson Kemijärven ja Summan tuotantolaitosten lakkautuspäätöksessä." Näin sanoi Kemijärven "massaliikkeen" puuhamies Kari Väänänen Helsingissä 29.1.2008 pidetyssä kansankokouksessa. Lähes 500 hengen yleisö osoitti suosiotaan äänekkäästi. Tunnelma oli tiivis ja paikalle uskaltautuneet ministerit saivat kipakkaa kritiikkiä.

Kun yritys lopettaa toimintansa tai siirtää tehtaan maasta toiseen, nousee esiin kysymys yritysten yhteiskuntavastuusta. Yrityksen edustajat korostavat yrityksen vastuuta tuottaa ja olla kannattava. Irtisanotut työntekijät peräänkuuluttavat vastuuta henkilöstöstä.

Yrityksen yhteiskuntavastuu on huono vitsi. Korkeintaan se merkitsee kelvollista imagonrakentelua. Tämä on surullista, koska yritysten yhteiskuntavastuita rakentelevat ilmeisen vilpittömät ihmiset. Osakeyhtiöillä ja erityisesti pörssiyhtiöillä on yksi tavoite ylitse muiden: niiden on tuotettava voittoa. Toisin sanottuna: yrityksen on tuotettava sijoittajille maksimaalinen tuotto. Tämän tavoitteen kanssa ristiriidassa olevia tavoitteita yrityksellä ei voi olla. Mikäli yhteiskuntavastuun ajaminen vaarantaa päätavoitteen, se saa väistyä.

Yritykset ovat havainneet arvojen ristiriidan. Niiden kotisivut pullottavat eettisiä periaatteita, joita auliisti tarjoillaan osana yrityskuvaa. Taustalla on ihan oikea havainto, että yhteiskuntavastuu on kansalaisille tärkeä arvo. Varsinkin kulutustavarateollisuudessa, missä kuluttajien ostopäätökset vaikuttavat suoraan tuloslaskelman viimeisen rivin euromäärään, on panostettu paljon kilpien kiillottamiseen.

Usein kysymys on vilpittömästä pyrkimyksestä suojella luontoa, pyrkimyksestä tuottaa kestäviä tuotteita, yrityksestä olla polkematta kansainvälisiä työmääräyksiä jne. Pulmallista on, ettei yhteiskuntavastuu nouse yrityksen keskeisimpien tavoitekriteereiden joukkoon. Eettisesti korkeita arvoja vaalitaan niin kauan kuin ne eivät suoranaisesti vaaranna voiton maksimointia.

Yritysten yhteiskuntavastuu ymmärretään palkansaajien ja kansalaisten parissa täysin toisin kuin yritysten johdossa. Siksi keskustelu Stora Enson, Nokian ja monen muun yrityksen päätöksenteon yhteydessä on toivotonta. Käsite on sama, mutta sillä on eri sisältö.

Voiton maksimointia

Turpakäräjissä törmäsivät arvot. Yhteiskunnallisesta hyvästä ja oikeasta on eri käsitys. Yrityksen on kasvatettava omistajilleen mahdollisimman suurta tuottoa. Yhteisillä saalistuskentillä on ulvottava muiden susien lailla. Globaalissa kapitalismissa olennaista ei ole enää se, tuottaako yritys voittoa, vaan se, että se tuottaa sitä mahdollisimman paljon. Sijoittajien raha hakeutuu suurimman tuoton kohteisiin. Pitkän aikavälin tuottoa hakevat sijoittavat ovat kuolemassa sukupuuttoon.

Arvojen yhteentörmäyksen taustalla on kahden tekijän ristiriita. Yritykselle maksimoitava voitto on kapea-alainen. Se pelkistyy tuloslaskelman viimeisen rivin luvuksi. Toisaalta maksimoitavan voiton aikajänne lyhenee.

Kansalaisten ja työntekijöiden hyvinvointifunktio on molemmissa suhteissa toisenlainen. Hyvinvointi on rahaa laajempi käsite ja hyvinvoinnin aikajänne on suurin piirtein eliniän pituinen. Ainakin omistusasuntovaltaisessa yhteiskunnassa kansalaisten aikajänne on asuntolainan, siis jopa yli sadan kvartaalin mittainen. Yrityksen horisontti kapenee ja lyhenee, kansalaisten pitenee ja laajenee.

Valtio puskurina

Arvoristiriitaa selvittävään yhtälöön tarvitaan vielä yksi muuttuja. Valtio on iät ja ajat toiminut tyynynä törmäyksiä vaimentamassa. Nyt, kun sitä kipeimmin tarvitaan, se onkin väistymässä taistelutantereelta.

Julkinen valta on yleensä sammuttanut tulipalon jo varhaisessa vaiheessa omalla elinkeinopolitiikallaan ja sosiaalipolitiikallaan. Niinhän toimitaan jossain määrin myös nyt. Valtio on luvannut rahaa, työnvälityspalveluja, koulutusta jne. alueille, joilla yritysten päätökset luovat työttömyyttä. Kekkosen aikana olisi perustettu muutama uusi tehdas.

Julkinen valta voi myös rajoittaa lainsäädännöllä kapitaalin toimintavapauksia. Kanatarhaan päästetyltä ketulta katkotaan osa hampaista. Tehtaiden lakkauttamispäätöksissä on keskeisimmin ollut esillä yhteistoimintalaki. Laki velvoittaa neuvottelemaan henkilöstön edustajien kanssa olennaisista muutoksista ennen todellista päätöksentekoa. Kuka valistunut kansalainen uskoo, että tämän lain henki tai kirjain toteutuu käytännössä?

Pörssisäädökset ovat paljon YT-lakia paljon vahvempia. Todelliset päätökset on tehty hyvin pienessä piirissä, ennen kuin niistä keskustellaan henkilöstön kanssa. Stora Ensokin pulittaa yhteistoimintalain rikkomisesta sakot paljon kernaammin kuin vähäisimmässäkään määrin vaarantaa puhtautensa pörssin silmissä.

Mitä tekee ay-väki?

Periaatteessa palkansaajaliikkeellä on kaksi toimintalinjaa yhä raadollisemmaksi muuttuvassa markkinataloudessa. Maailman ay-liike ei sinänsä kyseenalaista globaalin kapitalismin perusideologiaa. Markkinatalous on perustaltaan terve ja luo parhaalla mahdollisella tavalla kasvua.

Arvokriisi on kuitenkin johtamassa ay-liikkeen radikalisoitumiseen. Mielenkiintoinen piirre on, että toimihenkilöliike on kapinoinnin kärjessä. Perinteinen duunariliike näyttää alistuneelta.

Ay-liikkeen strategia lähtee globaalin kapitalismin toiminnan rajoittamisesta ja säätelemisestä. Julkisen vallan tulee myös tarjota särkylääkkeitä, kun kansainvälisten pääomaliikkeiden nopeat liikkeet tuottavat kipua.

Yhteiskuntavastuun perusajatukselle rakentuvien pelisääntöjen luominen kansainväliseen talouteen ei ole realistista. Ehkä se ei ole järkevääkään. Onhan turbokapitalismissa tehoa. Mutta realistista on aikaansaada pelisääntöjä, joiden perusteella raadollisimmat saalistuksen muodot voidaan kitkeä.

Ay-liike voi allekirjoittaa entisen työministeri Tarja Filatovin ajatuksen, jonka mukaan globalisaatio on kokonaisvaikutuksiltaan myönteinen ja voi hyödyttää myös köyhimpiä maita. Muutosta ei pidä yrittää estää, vaan hallita mahdollisimman hyvin. Globalisaation kielteisiä seurauksia pitää ehkäistä.

Kaikkein haastavinta on pyrkiä luomaan maailman tasolla "lainsäädäntöä" talouselämän toimille. Ei ole olemassa lakeja säätävää maailmanvaltiota. On kuitenkin YK ja sen alajärjestöjä, joilla on merkitystä.

Sosiaalisen maailman rakentaminen on tehokas ja realistinen keino paikata turbotalouden tuhon jälkiä. Maissa, joissa ay-liike on menestynyt, on synnytetty toimivia sosiaalijärjestelmiä ja työlainsäädäntöä. Se edellyttää vahvaa julkista valtaa. Siksi pohjoismainen hyvinvointivaltio on hyvä vientituote. Se on kuin vakuutus: se ei estä vahinkoja, mutta korvaa ne.